Haltiarunoutta

Tämä sivu sisältää haltia (ja muiden vastaavien hörhöjen) runoutta. Lisätkää omat luomuksenne tänne.

Reodil Sinihuuli

Reodil on ehkä kuuluisin haltiarunoilija. Eirtyisen suosittu aristokraattien keskuudessa.

Rakkauden tien öiset risteykset

Tätä teosta pidetään eräänä tärkeimmistä Reodilin teoksista, ja sanotaan ettei kirjastoa voi sanoa kirjastoksi jos sieltä ei löydy tätä klassisen haltiarunouden merkkiteosta. Se sisältää lukuisia runoja, joiden kerrotaan muodostavan loogiden kokonaisuuden. Kirjallisuuden tutkijat eivät tosin ole päässeet yhteusymmärrykseen siitä että mikä tämä kokonaisuus on.

Silmät kauniit kuin öinen valtatie

Oi

Tähdet taivaalla

Kuu kohoaa

Silmä tuikkii

Loimi loiskuu

Tie takanani on autio

Edessäni on pimeää

Pimeässä näkyy lamppu

Lamppu valaisee kasvoja jorka hohtavat metsässä kuin kuu taivaalla ja tähdent taivaalla

Kuin kauniit ovat nuo kasvot

Kun

Kun silmäni siirtyvät

Kohti noita silmiä

Silmiä

Kuin safiirit

Pimeässä metsässä

Örkit

Örkit eivät ole kovinkaan tunnettuja runoudestaan. Vain muutania runoilijoita tunnetaan.

Mrand

Mrand on/oli kuuluisa örkkiberserker joka oli alunperin Harmaasuden rykmentistä berserkkikompaniasta. Koko rykmentti tuhoutui Moranin sodan taistelussa ja Mrand oli rykmentin henkiinjäänyt. Hän ryömi esiin ruumiskasan alta ja vaati maksua, mutta heidät palkannut Azonin kauppahuone ei suotunut maksamaan.

Tästä seuranneesta kostomatkasta sävellettiin Mrand vastaan Azona kostoballadi.

Mrand Vs. Azona

Joki lainehti mustana allani.

Sinisolaa kohti laiva kulki.

Kohti kostoa ja takaisinmaksua.

Laivan keulassa Mrand seisoi, katsoi ja odotti.

Nousevaa aurinko kohden.

Jokilaiva lipui.

Toverieni henget vaativat.

Kostoa, verta, suolenpätkiä ja aivoja.

Matkalla jokea pitkin.

Neljä toveria liittyi seuraan.

Tarinaa Mrandin kuuntelivat.

Kokonaan heidet hurmasi, tuo tarina synkkä ja surkea.

Bamajar oli tuo pappi.

Muutoksen suuren ja oudon.

Kovasti piti Mrandin tehtäästä.

Jalosta ja muutoksenlaisesta. Murhasta ja koiruudesta.

Miekka oli mies.

Nimeltään ja ammatiltaan.

Ei vielä Mrandiin luottanut.

Mutta matka oli sama kohti kadotusta.

Bart oli kääpiö.

Matkalla takaisin Sinisolaan

Käsisllään takoi metallia

Metallia surmaaman ja kiduttamaan, hyvää työtä.

Zargothrax, piemyden voima.

Magian mahdin taitaja taitava.

Elementit olivat hänen allaan.

Sirkaksi pyysi itseään kutsuttavaksi.

Haarovälin kaupungista.

Laivaan astui palkkasotureita.

Ei yhtä mahtavia kuin.

Kuolleet harmaasudet, nuo sankareista suurimmat.

Laiva suuntasi merta kohden.

Bamajar kokassa seisoi.

Vapautto kohden.

Katsoi minne tuulet meitä veivät.

Örisevä kaiku raikui.

Meren yllä kuin merisairas oksennus.

Karjaisu kun kuolevan hevosen.

Mutta ympärillämme mitään ei näkynyt.

Toinen käräys kuului.

Auringon suunasta raikui.

Suurten siipien iskut.

Kapteeni kaikki kannelle käski, ilmahyökkäyksestä varoitti.

Mrand nosti katseensa aurinkoon.

Siiven iskut tulivat lähemmäksi.

Mrand odotti kunnes aurinko pimeni.

Ja miekkansa kohti kammottavaa oliota kohotti.

Lisko, valtava kuin laiva.

Taivaalta syöksyi.

Kauheasti karjaisten.

Miekkansa Mrand kohotti päänsä ylle.

Haasteen liskolle Mrans huusi.

Siihen vastasi lisko.

Kynnet ja hampaat edellä:

Syöksyi laivaa kohden kammottava hirviö.

Hirviö laivan yli lensi.

Sen selässä hahmo ratsasti.

Tulta puhkui suustaan.

Laivamme purjeet poltti kurja olio.

Zargonthrax taikoja taikoi.

Voimia ylimaallisia käski.

Maailman tahtoonsa alisti.

Valtavaksi apinaksi muuttui.

Varsijouset lauluaan lauloivat.

Kannella raikui iloisena.

Ballaadiaan kuoleman soittivat.

Jousisoittimet sodan ja julmuuden.

Alas laskeutui lisko.

Valtavaa apinaa puri suullaan.

Hännällään pisti katala olio.

Mutta apina vain kiipesi ylös liekkien mereen.

Vihaa ja raivoa huutaen.

Mrand syöksyi liskon kimppuun.

Miekallaan julmalla.

Liskoa silpoi kuin teurastaja lihaa.

Valtavan salaman iski olio.

Taivaasta Mrandin päälle.

Sähköä täyteen Mrandin iski.

Mutta vahvasti tämän Mrand kesti.

Kurjasti kiroillen Mrand.

Meikkansa tuiman kohtotti.

Ratsastajan olkaan iski.

Siitä käden kurjalta irrotti.

Horisontissa laiva lähestyi.

Mustat purjeet lepattivat.

Julma tuuli toi laivaa lähemmäs.

Uljaat miehet purjeita ylös kiskoivat.

Pahalaiset aalloilla liisivät.

Kohti meitä kulkivat.

Verenpunaisen meren yllä.

Meitä kohden kulki mustien purjeiden laiva.

Merirosvojen laivan.

Haltioiksi Halbert tunnisti.

Veirellemme saapui.

Ballisoitlla osoittelivat kurjat viholliset.

Örkkien sotalauluja lauloivat.

Mustan purjeen joukot lauloivat.

Kuolemaa ja tuskaa.

Meille lauloivat mustan purjeen miehistö.

Loituja loitsi musta Bart.

Meille siunaustaan soittivat.

Sanoi että veden yli juoksisimme.

Loitsun tuon mahtavan voiman avulla.

Rinnalle nousi.

Pahalaisten laiva.

Synkkä miehistö siellä.

Lauluja murhista ja raiskauksista lauloi.

Kohdalle laiva saapui.

Yhteen kävivät.

Pahalaiset lankut laskivat.

Raivoissaan huutean yli juoksivat pahalaiset.

Haiseva mörköpeikko loikkasi.

Laidan yli hyppäsi.

Mrandia kohden juoksi.

Haasten hänelle huusi äänellä römeällä.

Mörkökarhun musta veri.

Kannelle puiselle roiskui.

Kun Mrandin miekka miehinen.

Repi lihaa, heikkooa ja kapista.

Heikolla ja pienellä.

Hellästi kutitteli.

Mörköpeikko Mrandin.

Poskea karkeaa ja kovaa nuijalla pienellä.

Miekallaan mahtavalla.

Leskien luojalla.

Tuuletti Mrand.

Kapisen mörköpeikon suolia sinisiä.

Mrand huusi hurjasti.

Miekkansa mahtavansa.

Heilautti alaspäin.

Jalkovälistä päähä, Mörköpeikon halkaisi.

Lopulta kävi nuoli.

Jousiampujan katalan.

Mrandin selkään leveään.

Maahan kaatoi suuren sankarin.

Muutoksen tuuli.

Puhalsi Mrandin yli.

Virvoitti haavat.

Palautti elämään suuren ja mahtavan sankarin.

Heittokeihäällä julmalla.

Mrand merirosvon surmasi.

Varsijousen poimi.

Merirosvot kauhuisaan aseensa maahan heittivät.