Lucan Lampunkantaja (Harnmaster)

Tämä on Satia-Mavari (ainakin vielä vähän aikaa) Lucan Lampunkantajan, Save K'norrin uskollinen palvelijan ja velho-oppilaan päiväkirja hänen ällisyttävistä seikkailusitaan myyttisellä Harnin saarella.

Tarinamme alkaa kun koulutoverini Manel alri Parthanel oli kadonnut jonnekkin.

Dramatis personae

Lyrid Alderwan

Lyrin on aatelisnainen ja Manelin sisko.

Gherant

Gherant on palkkasoturi Shorkynen suunnalta joka on tällä hetkellä palvelee Parthanen huoneesta.

Satia-Mavari Manel alri Parthane

Manel on nuori aatelisherra, jaarlin seitsemäs poika. Hän oli jonkun aikaa sitten itsenäistymis matkallaan ja palattuaan oli muuttunut kunnolliseksi velho-oppilaaksi, aiemmin hän olikin hieman huithapeli, jos saan sanoa.

Hän on myös käyttänyt salanimeä Alvrok.

Viran Warin Kirswell

Velhomestari joka on opettanut minua, sekä Manelia.

Myra

Nuori raskaana oleva neito jota koetetaan naittaa jollekulle pienelle aateliselle.

Save-K¨norr meidän

Save-K'norr meidän, sinä joka olet Inor Tethissä Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon kaikki tieto luoksesi Var-Hyvrakin kirjatuksi. Niin Kethirassa kuin Yashainissa.

Anna meille tieto ja viisaus sen käyttöön sekä anna Uhlanin valaista tiemme. Jotta mekin voimme johtaa heitä Jotka eivät sen valoa näe. Älä anna väärän tiedon johtaa meitä kadotukseen vaan anna totuuden vapauttaa meidät. Sillä sinun on tieto, viisaus ja ymmärrys iankaikkisesti. Totisesti!

Päiväkirja

Vuosi 1390 - Mordanan linnakaupunki Emelrenen kuningaskunta

6. päivä Nuzyael kuuta.

Olin istuskelemassa koululla Erdinin kanssa kun Manelin sisko, lady Lyriha saapui vartijansa, Gherantin kanssa, olivat kiinnostuneita mihin ihmeeseen Manel oli kadonnut. Koska Manel ei enää asunut tällä siirryimme hänen kaupunkiasunnolleen, mutta sieltäkään ei löytynyt mitään. Lyriha huomioi että Manelin huone oli yllättävän siisti, mikä tosiaankin oli varsin epätyypillistä. Pienen etsimisen jälkeen hän onnistui löytämään pienen pussillisen yrttejä.

Poistuessamme huomasin että nuori neitokainen seurasi meitä, järjestimme hänelle väijytyksen. Neito kertoi että seurasi meitä kun Meynard rahanlainaaja oli laittanut hänet katsomaan että ketkä olivat etsimässä Manelia.

Saavutimme Apteekkarin puodille mistä Manel oli ostanut yrttejään. Hän oli ostanut yrttejä ison kasan hetkisen aikaa sitten. Yrtin vaikutus oli että se turrutti tunteita, vaikka sitä ei yleensä käytetty päänsärkyyn, niin Manelin ongelmiin se auttoi.

Menimme satamaan kyselemään Manelin perään, satamamestari ei kyllä muistanut Manelia mutta hän lähti katselemaan kirjojaan. silloin ainoa lähtenyt laiva oli 'Pohjantuuli' Chelembystä, joka oli palannut kotisatamaan Harnin saarelle. Satamamestari oli varma ettei laivaan noussut jaarlin sukulaisia, sillä hän oli antanut nimekseen jotain aivan muuta, ikävä kyllä satamamestari ei muistanut tätä annettua nimeä.

Siirryimme haastattelemaan ahtaajia. Ahtaajat olivat ottaneet hieman uudenvuoden viiniä, mutta yhden kaverin ne muistivat, oli kuitenkin maksanut kaksi hopeaa palkkaa. Oli kuulemma jonkun "teurastajan" matkassa. Ahtaaja oli pannut merkille että laivaan noussut henkilö oli nukkunut laivassa.

Koska Maneliksi olettamamme henkilö oli liikkunut teurastajan pojan kanssa lähdimme seuraavaksi jututtamaan teurastajaa. Hän vahvisti että Pohjantuuli-laivalla lähtenyt henkilö oli todellakin Manel, ja hän oli antanut nimekseen Alvrok kauppias.

Lyriha lähti tekemään tiliä perheelleen ja me jäimme Gherantin kanssa jatkaa teurastajan pojan jututtamista, ilman aatelisia, ikävä kyllä teurastajan poika oli lähtenyt asioilleen.

Saadaksemme lisää tietoa lähdimme baarikierrokselle. Ensimmäinen paikka oli aivan liian hieno meille joten suuntasimme seuraavaan, pienen keskustelun jälkeen baarimikko viittasi meidät syrjäisimpään pöytään jossa pääsisimme juttelemaan tarjoilijattaren kanssa, jolla oli mahdollisesti oli jotain sutinaa Manelin kanssa. Koetimme hieman hienotunteisesti udella baaritytöltä ja saimme selville että heidän suhteensa päättyi Manelin itsenäistymismatkan jälkeen. Anasaran nimi oli mainittu muutaman kerran ja tämä nimi sai baaritytön silmät täyteen kylmää vihaa.

Esitin epäilykseni sille ettei Manelin naishuolet olleet syynä hänen pikaiseen lähtöönsä. Menimme kuitenkin varmuuden varuiksi tarkistamaan paikalliseen ilotaloon. Koetimme jututtaa Nellaa, ihan noin virallisella asialla. Jouduimme odottelemaan hetkisen sillä Nellalla oli edellinen asiakas työn alla.

Nautimme Gherantin kanssa hieman teetä odotellessa, makeahko mutta hiukan kitkerä yrttitee lämmitti mukavasti vatsaa. Jätin tarjotun vesipiipun Gherantille. Pian Nella haki meidät huoneeseensa jossa saatoimme jutella mukavia. Koetimme hieman udella tietoja mutta Nella ei ollut nähnyt Manelia puoleen vuoteen, tämä oli tarpeeksi tietoa joten jätin Gherantin hoitamaan maksua Nellalle.

Palasin koululle missä mestari halusi tavata minua. Hän halusi minun katsovan tulevaisuuteen ja selvittävän mitä tapahtuu jos Manelia ei löydetä. Vaivuin transsiin ja näin näyn jossa kuningas, jonka kasvot vaihtuivat kaiken aikaa, johti armeijaa kohti vihollista. Mahtava velho, jonka kasvoja en nähnyt, seisoi kuninkaan takana. Yhtäkkiä kuitenkin vastakkaisen armeijan kylkiin iski valtava joukko garguneita, noita Harnin saarella asuvia kammottavia örkkjä, turastaen kaikki. Valtava myrsky tempaisi minut takaisin Modanaan jossa koulumme oli poltettu, Save-K'norrin temppeli häpäisty ja linnan tornissa liehui vieras lippu.

7. päivä Nuzyael kuuta.

Aamu oli varsin kammottava, ehkä se tuopillinen simaa oli hieman liikaa, eikä näkytrannsikaan auttanut asiaa. Pikku hiljaa oloni alkoi parantua mutta en veilä tuntenut itseäni täysin ihmiseksi kun neiti Lyrid Alderwan ja Gherant saapuivat paikalle, ikävä kyllä Erdin ei saanut heitä blokattua vaan jouduin hoipertelemaan alakertaan heidän luokseen.

Kerroin heille saamastani näystä, tämä olisi tapahtuva mikäli Manelia ei löydettäisi. Mestari kuitenkin palasi, ja hieman ripitti minua siitä kuinka tiedon jakaminen ei aina ollut niin viisasta. Neiti Lyrid ja Gherant jättivät minut lepäämään ja keräämään voimia.

Illalla mestari tuli luokseni ja antoi minulle kivisen munan jolla saattoi lähettää viestejä mestarille, vaikka toisiin maailmoihin. Lisäksi hän antoi minulle Anasiorin amuletin, joka imi taikuuden voimia itseensä. Minun tehtäväni oli auttaa Lyridiä etsimään Manelia, häntä ei nimittäin voinut löytää magialla, mikä oli huolestuttavaa.

Koetin hieman innostustani siitä että pääsisin Harnin saarelle, tuolle mystiselle saarelle jonka kerrottiin olevan kahden jumalan maanpäällinen koti.

8. päivä Nuzyael kuuta.

Aamu koitti varhain, sillä vuorovesi ei odottanut ketään. Lastasimme itsemme pieneen kalastusveneeseen. Joka lähti viemään meitä kohti pientä kylää jossa saisimme jatkaa matkaa kohti Chekembyä.

10. päivä Nuzyael kuuta.

Saimme vaihdettua laivaa, seurueeseemme liittyi nuori raskaana oleva neito Myra, jonka häämatka toimi peitetarinanna matkallemme.

12. päivä Nuzyael kuuta.

Merimatka sujui varsin pikaisesti, tuulet olivat varsin voimakkaat mikä heitteli laivaa varsin reippaasti, merimiehet eivät kuitenkaan olleet vielä huolestuneen oloisia niin oletin että tilanne oli heillä hanskassa.

Illalla saavuimme Argonellin satamaan, siellä meidät yhytti merimies joka kaupitteli minulle kivilaattaa, havaitsin että siinä oli jonkinlaista voimaa sisällä. Ostin kivilaatan 125 hopearahalla, ja vielä olkalaukun 15 hopearahalla.

Pian pääsimme majataloomme jossa aloin ihmettelemään kivilaattaa, koskettaessani sitä minuun iski massiivinen migreeni. Aloin ihmettelemään että oliko tämä samaa kuin mistä Manel kärsi. Tarkistelin hieman olkalaukkua ja huomasin siinä nimikirjaimet M.P. tai mahdollisesti Manel alri Parthane. Kun ihmettelin laukkua enemmänkin muistin että Manelilla oli todellakin samanoloinen laukku ja siinä oli naarmukin samassa kohtaa kuin missä Manel laukkuaan raapaisi naulaan.

13. päivä Nuzyael kuuta.

Näin yöllä kauheita unia, tuhoista ja ennustuksista, ja melkein onnistuin myöhästynyt laivasta. Pääsin kuitenkin perille ja jaoin tietoni siitä että laukku on saattanut kuulua Manelille.

Cherafir Melderynin Chelemb Chelembyn kuningaskunta

Merimatka sujui mukavasti mutta hieman hitaammin kun miehistömme olisi toivonut.

17. päivä Nuzyael kuuta.

Saavutimme Chelembyn sataman. Mukava herrasmies lupasi toimia oppaanamme, tosin hän puheli vain Shorkynen kieltä joten Gherant toimi tulkkinamme. Päädyimme lopulta kahdeksan kantajan kanssa Verenpunaisen kukon majataloon. Talo oli iso ja siistin oloinen, paikka oli lähestulkoon rauhallinen.

Paikka oli myös suosittu, saimme vain kaksi huonetta. Ei niin että voisin valittaa, suorastaan luksusta kun tarvi vain yhden ihmisen kanssa jakaa huonetta.

18. päivä Nuzyel kuuta

Heräsimme huoneistamme, kukaan ei ollut puukottanut meitä yöllä. Aamisisella paikallinen oppaamme tuli turisemaan meille mukavia. Kertoi aasin haamusta joka oli paikallisella niityllä potkinut ihmisten kalloja halki. Laitoin tiedon korvani taakse odottelemaan tilaisuutta tukia sitä tulevaisuudessa tarkemmin.

Oppaamme jätti meidät muutamaksi hetkiseksi ja Lady Lyrid saapui luoksemme ja totesi että meidän olisi parasta toimia nopeasti ennen kuin Myra-neito tekisi mitään hölmöä.

Oppaamme pääsi takaisin ja Lyrid lähti johdattamaan meitä kohti Strostolin kaupunginosaa. Siellä on pieni sukuriita Targenbyjen ja Alembyn sukujen välillä. Handelstradin eteläpäässä oli odotettavissa rähinäkuuroja.

Ohitimme Emelrynin suurlähetystön, ettei koti-ikävä päässyt iskemään. Pian pääsimme muinaisen tiedon killan talolle. Koputtelin ovelle ja esittelin itseni. Kerroin että olimme etsimässä Manelia. Hetkisen aikaa odoteltuamme meille tultiin kertomaan että etsimämme henkilö ei juuri nyt ollut paikalla, joten jätimme yhteystietomme heille ja lähdimme kohti seuraavaa kohdetta.

Saavuimme paikallisen aatelisen talolle jossa Lyrid alkoi hieromaan naimakauppoja. 

Nämä asiat hoidettuamme pääsimme palaamaan tietäjien kiltaan jossa meidät ohjattiin yläkertaan. Manel oli käynyt täällä kymmenisen päivää sitten, oli kuulemma asunut suurlähetystöstä. Hän oli kiinnostunut voisivatko paikalliset antaa hänelle kyydin kirotulle naapurisaarille, Diriborille.

Hetkisen keskusteluamme tajusin että emme olleet Mendelrynissä vaan Chelembyn saarella Chelembyn kaupungissa. Kuvittelin että olimme Menderlynin saarella Cherafirin kaupungissa! Tämä tietty teki selväksi miksi paikallisen salatun tiedon kilta ei vaikuttanut maagisilla kyvyiltään. Saimme kuitenkin hieman lisätietoja Manelin liikkeistä, sekä paikallisen astrologin jonka luona hän oli käynyt.

Ikävä kyllä Astrologi ei ehtinyt tavata Manelia. hän saattoi kuitenkin ennustaa tähdistä missä Manel oli. ikävä kyllä minut heitettiin pihalle, olisi ollut mielenkiintoista tutustua hänen metodeihin, astrologia oli kuitenkin taito joka minulla oli jäänyt hieman epäselväksi.

Koetimme onneamme seuraavan ennustajan kanssa. Hänen talonsa oli koristeltu puukeiverruksin, Talo oli erillään muista. Pian talosta poistui huolestuneen oloinen kauppias ja pääsimme itse sisälle. Lady Lyrid esitteli itsensä ja kertoi asiastamme. Ennustajamme ei kuitenkaan voinut puhua muiden asiakkaiden asioista.

Pääsin itsekkin ennustajan pakeille. Vaikka hän käskikin minun pitää silmäni kiinni kurkin hieman, ja näinkin maagisen energian liikkuvan hänen ympärillä.

Säännöt jotka maailmaa kahlitsevat ovat kuin häkki. Häkki voidaan särkeä, mutta pitää ensin ymmärtää pitääkö häkki meitä vankinaan, vaiko suojeleeko se meitä muilta. Jos jatkan kulkuani, minun ei tarvitse välittää asioista, mutta jos yrittäisin särkeä häkin, olisin itse vastuussa siitä mitä tapahtuisi.

Vietin iltapäivän koettaen saada selville mustasta laatasta jotain henkisillä kyvyilläni. Mieleeni vyöröyi outoja asioita. Esineessä oli massiivinen määrä maagista voimaa. Se halusi yhtä aikaa imevän minut sisäänsä samalla kun se halusi pitää minut poissa. Laatta tuntui haluavan minut sisäänsä samalla kun pitävän minut poissa. Minusta tuntui kuin sen sisällä oli jotain, en saanut selville että mitä, mutta ainakin jotain. Palautin laatan laatikkoonsa ja menin nukkumaan, laatassa oli selkeästi jotain tärkeää.

19. päivä Nuzyael kuuta

Aamupalan jälkeen lähdimme suunnistamaan kohti Emelrynin suurlähetystöä. Manel oli tosiaan käynyt täällä ja lähtenyt hieman myöhemmin kohti Mendelryin saarta (jossa siis emme edelleenkään olleet) ja Cherafirin kaupunkia. Hänellä oli maagisia teorioita jotka liittyivät Harnin saareen. Hän vaikutti jotenkin ahdistuneelta, mikä oli hyvin epätavallista Manelille. Hän oli myöskin pitänyt olkalaukkuaan, oletettavasti samaa laukkua joka oli nyt minun hallinnassani.

Oletettavasti Manel oli lähettänyt kirjeen ja laukun Argonelin satamassa tapaamamme merimiehen mukaan, mutta kivi oli sekoittanut miseparan pään ja sen takia kivilaatta päätyi minun käsiini.

Lyrid vaihteli hieman huhuja suurlähettilään kanssa. Saimme tietää että eräs kuninkaan tyttäristä toimi kaupungin kaartissa kersanttina.

21. päivä Nuzyael kuuta

Saimme naimakaupat sovittua ja lähdimme satamaan sopimaan merimatkaa kohti Melderyniä. Laiva olisi lähdössä noin kolmen päivän päästä ja hinta oli kolmekymmentä penniä per naama. Lyrid selkeästikkin pohdiskeli jotta halauisiko hän maksaa meidänkin hyttimme. Lopulta kuitenkin hinnasta päästiin sopuun ja varasimme matkamme.

Majatalolla meitä tuli tapaamaan kaksi kaupungin kaartin jäsentä, toinen oli naispuolinen kersantti. He kyselivät hieman paikallisoppaastamme. Lyrid koetti hieman vastaille ehille. Oppaamme oli löytynyt kadulta, aasin kavionjälki päässään.

Tämä saattoi olla sen haamuaasin, josta paikallisopas oli maininnut, tekosia. Lähdimme kaupungin ulkopuolelle ihmettelemään aasin hautaa mutta en oikein saanut selvyyttä alueen maagisesta aurasta. Jouduimme palaamaan tyhjin käsin ja jatkoimme matkaamme hoitelemaan naimakauppoja.

Oletettavasti kaupat eivät oikein sujuneet, oletettavasti Lyrid ei ollut aivan perillä paikallisista naimakauppatavoista. Ainakin myötäjäisarkku kuitenkin kelpasi suvulle. Edes juhlamaljojamme ei oltu myrkytetty.

Palasimme majatalolle samoilla vaunilla joilla olimme tänne tulleet.

22. päivä Nuzyel kuuta

Astuimme laivaan ja tällä kertaa makalla oli varsin säyseä merenkäynti.

Cherafir Mendelynin kuningaskunta (tällä kertaa ihan oikeasti)

Ennen saapumistamme satamaan kapteeni kertoi että matka-arkkumme tarkistettaisiin ennen kuin pääsisimme pois ulkomaalaisille tarkoitetusta "Alienage" osasta.

29. päivä Nyzael kuuta

Paikka oli kovin sivistynyt, vartijoillakin oli panssarit ja keihäät käsissä. Koska en halunnut antaa vartijoiden tökkiä kiveäni, se oli kuitenkin tärkeä johtolanka. Meidät otti vastaan byrokraatti, joka selitti paikalliset säännöt, saisimme jopa majoittua jossain muussa kaupungin majatalossa Gherant oli sen verran sairaan oloinen että hänet jouduttiin laittamaan karanteeniin.

Arabarin portti erotti muukalaisalueen kaupungista. Katselimme kun arkkumme vietiin suureen varastoon, varaston edessä oli kolme ihmistä häpeäpaalussa. Varastelu, öykkäröinti ja kadulle virtsaaminen olivat heidän rikoksiansa.

Kyselin hieman parempaa majataloa Emelrenyläiseltä merimieheltä, hän ehdotti Tobilonin majataloa kaupungin viralliselta puolelta. Juttelimme hieman mukavia, kertoi että varkaat olivat kovin kiinnostuneita tullivarastosta, ja vaikka sitä vartioitiinkin oli sen houkutus liian suuri kaupungin alamaailmalle.

Portilla vartijat koettivat pysäyttää meidät mutta onneksi Lyrid onnistui puhumaan meidät kaupungille. Vartijat varoittivat että mikäli emme saisi majapaikkaa.

Ensimmäinen majatalo vasemmalla puolellamme oli Thaylin majatalo, joka oli varsin suuri rakennus. Menimme sisään ja varasimme huoneet muutamaksi päiväksi. Isäntä mulkoili hieman erästä tarjoilijaa kunne tarjoilijatar saapui palvelemaan meitä.

Tarjoilijatar kysyi hieman Lyrihan sukunimestä, ilmeisestikkin Manel oli asunut täällä ja oli odottamassa että saisi lisää varoja meren takaa perheeltään. Hän lähti 15. päivä, tai ainakin se oli viimeinen päivä jolloin hänet nähtiin.

Majatalon isäntä oli kovin ärtynyt siitä että Manel oli kadonnut sanaakaan sanomatta, ehkäpä hän leppyisi jos vuokraisimme Manelin entisen huoneen, ja samalla voisimme katsoa mitä tavaraa häneltä jäi jälkeen.

Seuraavaksi lähdimme jututtamaan kaupungin oppineita. Paikallinen kiltatalo oli selkeästi suurempi kuin mestari Kirswellin talo kotipuolessa. Esittelin itseni ja lady Lyrihan kahdelle vartijalle jotka päästivät meidät sisään.

Suuntasimme suoraan saliin jossa oli lounas käynnissä. Jouduimme hetkisen odottelmaan ennen kuin joku saapui keskustelmaan. Manel oli halunnut päästä katsomaan jumakiveä mutta häntä ei päästetty. Meidät ohajtiin hieman sivuun odottelemaan kun he lähtivät hieman kyselemään.

Manel oli saapunut kilalle 12. päivä ja hän pyysi audienssia, hänelle sellainen annettiin 14. päivä. hän oli tosiaan pyytänyt pääsyä jumalkivelle joka oli killan kellarissa mutta se oli liian voimallinen artefakti pelkkien oppilaiden käsiin annettavaksi.

Pyysimme itsekkin audienssia killan mestareiden kanssa. Sihteeri antoi meidän ymmärtää estää mestarit olivat kiireisiä eivätkä välttämättä ehtisi hoidella tälläisiä pikkujuttuja.

Kävimme myös Savoryan koululla. Täälläkin Manel oli viettänyt aikaa ja juttelemaan mukavia paikallisten oppilaiden kanssa. Koulun kirjasto oli käytettävissä viidellä pennillä per päivä, tieto jonka laitoin korvan taakse.

Jatkoimme kierrosta kaupungilla. Vartijoita oli varsin paljon, toisin kuin Chelembyssä. Pääsimme takaisin majataloon jossa saimme luvan mennä Manelin huoneeseen tutkimaan. Huone näytti siltä että tänne oltaisiin tulossa takaisin. Pöydällä oli keskeneräisiä kirjoitustöitä. Löysimme myös läjän karttoja ja muistikirjan.

Aloitin muistikirjan lukemisen, se sisälsi muistiinpanoja, alustavia loitsuja ja välillä merkintöjä toisella, vieraalla käsialalla. Samaa käsialaa löytyi myös rypistetystä kirjeestä sängyn alta. Vieras käsiala tuntui pilkkaavan Manelia.

Manel oli etsimässä jonkinlaista polkua jumalkivien välillä, joka antaisi hänelle ymmärryksen muinaisten salaisuuksista.

30. päivä Nuzyael kuuta

Palasimme Savoryan koululle, kerroimme että olimme majatalossa kuulleet että Manel oli maininnut nimen Terhunin Erila, ja kysyimme voisimmeko itsekin vähän kysellä häntä. Ikävä kyllä mestari Erila oli kiireinen eikä ehtinyt ottamaan meitä vastaan. Lyriha antoi kirjeen mestarille vietäväksi ja jäimme vielä hetkiseksi odottelemaan. Erila vastasi meille kirjeellä. Kirje oli pieni kartta johon oli piirretty reitti erääseen taloon kauppiaiden kaupunginosassa.

Kirjoittelin lyhyen raportin mestarille samalla kun Lyriha kirjoitti kirjeitä perheelleen. Kerroin että olimme löytäneet Manelin muistikirjan ja muutamia esineitä, en kuitenkaan kertonut tarkemmin esineistä, joku saattaisi kuitenkin lukea viestit matkalla.

Lähdimme kaupungille katsastamaan osoitetta joka meille oli annettu. Se osoittautui kylpyläksi, jossa pääsimme kylpytiloihin. Kylpy oli oikein mukava.

Kylvystä päästyäni sain tietää että Lyriha oli saanut seuraa Erilasta. Erila oli kertonut että Manel oli pitänyt itseään Lothrim portinavaajaksi, mikä oli kovin huolestuttavaa, etenkin kun otti huomioon mitä olimme lukeneet Manelin kirjasta.

Pohdimme hieman olisiko asiasta hyvä kertoa Anasaralle, päädyimme siihen että koska emme tienneet hänen reaktioitaan varmaksi jättäisimme hänet vielä hetkeksi tilanteen ulkopuolelle.

Lyriha tajusi yllättäen että meillä oli vain yksi muna, siitä munaparista joka osoitti aina toisiaan kohdin. Se osoitti melkein suoraan länteen, hieman pohjoiseen viiraten. Tämä antoi meille pienen vihjeen minne meidän pitäisi seuraavaksi matkata.

1. Päivä Peonu kuuta

Gherat palasi karanteenista ja koetimme selittää hänelle mitä olimme saaneet selville. Koetimme hieman tiedustella kuinka kauan meillä vielä kestäisi tullin kanssa ja saimme vastauksen että nelisen päivää menisi. Laitoimme kuitenkin kirjeemme matkaan Melderynin yleiseen suuntaan.

Lähdin paikallisen Save-K'norrin kirjastoontekemään hieman matkasuunnitelmia kuinka pääsisimme Tasienin muinaisraunioille. Se näytti olevan Kandayn kuningaskunnassa ja lähin satama oli joko Dunir tai Selvos.

2. Päivä Peonu kuuta

Jatkoin tiedon keruuta, Gherat ja Lyriha lähtivät törmäilemään tullimiehiin, koettaen näin saada tietoa ulos matka-arkkumme oletetusta käsittelyajasta. Itse mieluusti odottaisin 6. päivää.

Illalla Lyriha tuli kertomaan että yksi tullimiehistä oli käyttäytynyt hieman epäilyttävästi, tunnisti Lyrihan nimen ja oli mennyt saman tien lakimiehen pakille. Ehdotin että menisimme sinne huomenna aamulla, öisin toisten taloihin menemistä katsottiin pahalla.

3. Päivä Peonu kuuta

Ennen auringonnousua vanhempi rouva tuli kertomaan että pian saisimme pian kutsun arkaanisen tiedon killan johtajien tykö, ja olisi erittäin suotavaa että olisimme poissa kaupungista ennen kuin kutsu saavuttaisi meidät. Hän oli onnistunut järjestämään matka-arkkumme pois tullista. Lyriha mainitsi että meillä olisi laiva valmiina mutta se aiheutti minulle kylmiä väreitä selkärankaan.

Keräsimme tavaramme kasaan, otimme aamupalan mukaamme ja lähdimme kovaa vauhtia satamaa kohden. Vaikka laiva aiheuttikin vilunväristyksiä, päädyimme kuitenkin satamaan etsimään sitä. Laivan nimi oli Mustasiipi. Menimme juttelemaan mukavia kapteenille ja koetimme vihjailla että meillä olisi kovakin kiire. Kiirehtiminen toki maksoi ylimääräistä.

Koska fiilikset olivat hyvin huonot vaihdoimme kuitenkin laivaa, ehdimme seuraavaan laivaan mutta ikävä kyllä kuriiri sai meidät kiinni ja antoi minulle kutsukirjeen. Lyriha alkoi kehittämään outoa tarinaa siinä missä hän vaihtoi minun ja Gherantin ulkonäköä. Mutta tämä ei mennyt läpi.

Emme ehtineet reagoimaan ennen kuin laivallemme saapui isokokoinen naishenkilö joka kyseli että olimmeko menossa Mustasiiven laivalla. Vastasimme että meille oli ilmaantunut menoa.

Koetimme etsiä sopivaa paikkaa missä saisimme tarinamme yhdenmukaisiksi. Päädyimme siihen että etsimme Manelia joka oli kiinnostunut jumalkivistä ja muinaisten raunioista ja koska Mustasiipi laiva oli juuri lähdössä niin sen takia meillä oli niin kauhea kiirus.

4. Päivä Peonu kuuta

Saavuin kiltatalolle kutsuttuna puolen päivän aikaan. Neuvostossa oli viisi jäsentä jotka kovasti tenttasivat minulta Manelista ja hänen matkoistaan. Pysyin totuudessa, mutta sopivasti unohdin mainita kivilaatan, enhän kuitenkaan saanut sitä Manelilta vaan satunnaiselta merimieheltä.

Myös Lyriha kutsuttiin kuulusteltavaksi, hänkin vastaili hiukan ympäripyöreästi. Kertoi olleensa kylvyssä erään naisvelhon kanssa, mutta hän teeskenteli tietämätöntä. Neuvosto kertoi että epäilivät että joku olisi päästänyt Manelin jumalkivelle, ja halusivat käyttää meitä syöttinä. Jos joku velho tulisi kyselemään meitä tyhmiä, pitäisi meidän ilmoittaa heille välittömästi.

5. päivä Peonu kuuta

Aamiaiselle saavuttuamme Mel Alfold niminen tutkija muinaisen tiedon killasta tuli tervehtimään meitä. Hän tarvitsi kuvauksen Manelista ja hänen omaisuuttaan. Pian hän kävi hakemassa kuusi sotilasta kuninkaan väreissä, Gerald oletti että he olivat lähetit jotka veisivät sanaa satamiin, jos vaikka Manel olisi poistunut sitä kautta.

Kun saimme kuvauksen Manelista annettua annoimme Melin tutkia hänen tavaroitaan. Tosin yksityiskirjeitä emme hänelle näyttäneet. Hän oli tyytyväinen tähän ja poistui paikalta jatkamaan tutkimuksia muualla.

Seuraavaksi menimme juttelemaan lakimiehelle. Hieman siitä että kuinka voisimme lähteä kaupungista ilman muinaisen tiedon killan lupaa. Annoin Lyrihan hoitaa diplomatiat, hän kuitenkin ymmärsi asiat paremmin. Lakimies lupasi että saisi meidän asiamme kuninkaalle viikossa, mikä olisi suunnilleen yhtä pitkä aika kuin mitä killalla kestäisi.

Palasin kirjastoon kopioimaan Korbinin vaihtokauppa loitsua, jolla saisin vaihdettua aistejani kohteen kanssa.

6. päivä Peonu kuuta

Aamutuimaan Gerald tuli hakemaan Manelin olkalaukkua, ajatuksena oli heittää se mereen jolloin näyttäisi siltä että hän olisi hukkunut satama-altaaseen.

Sain loitsun kopioitua, Save-K'norrin avustuksella. Illalla ratsulähetit palasivat ja kertoivat että eivät olleet nähneet Manelia.

7. päivä Peonu kuuta

Gerald lähti palvomaan Haleaa paikalliseen temppeliin. Itse menin kirjastoon opettelemaan Harnin maantiedettä.

8. päivä Peonu kuuta

Aamiaisella kun portit avattiin majataloon saapui tyyppi joka tunnisti Lyrihan, hänellä oli kirjeitä meille. Mestarini kirje vaikutti varsin tavanomaiselta mutta siihen oli salakielellä kirjattuna velhomestari Alagan Hedaren nimi. Hän saattoi auttaa minua jos kertoisin että "olosuhteet ovat poikkeavat" Kehoitti myös hankkimaan Eamarth-nimistä yrttiä, niille kerroille kun olen ilman vahvemman velhon opastusta. Aamiaisen jälkeen lähdimme tapaamaan Viarn Alagan Hedarea. Kerroimme että olosuhteet ovat poikkeavat ja hän alkoi punomaan taikaa joka esti salakuuntelemisen magian avulla. Selitimme asiamme hänelle ja näytimme Manelin muistikirjaa, sinne kirjatut loitsut herättivät suurta hämmennystä. Hän myös selitti meille että yhdentoista neuvostossa istuva velho oli saanut lisänimen "Lothrimin tytär" minkä takia L-sana oli pannassa Melderynin kuningaskunnassa.

Keskustelumme keskeytyi kun ovelle koputettiin, neuvosto halusi nähdä meidät. Saimme vielä tietää että neuvosto oli yrittänyt maagisesti nähdä Manelin, mutta hän itse, tai sitten joku muu, oli suojannut hänet loitsuilla aistimiselta.

Päädyimme siihen että jatkaisimme keskustelua illalla. Olisi kovin kiusallista antaa mestareiden odottaa. Tapaaminen oli Adri Galvenin kanssa koska vain meille sopi.

Neuvoston salissa oli vain Adri Galven paikalla. Hän kertoi meille että tutkimukset olivat päättyneet, koska oli melkoisen selkeää että Manel ei ollut poistunut sataman kautta eikä ruumistakaan oltu löydetty. Hänen laukkunsa oli sentään löydetty satama-altaan pohjasta. Manelin sijaan heillä oli pieni ongelma.

He olivat päätyneet siihen lopputulokseen että Manel, tai ainakin hänen munansa oli Desienin soilla. Ainoa tapa päästä sinne olisi esoteeriset keinot jumalkiviä käyttäen. Neuvosto ei kuitenkaan ollut antanut lupaa käyttää kiveä. He olivat testaneet kiviä, ja huomasivat ettei Desienin kivi vastannut Cherafirin (killan kellarissa) olevan kiven kutsuun.

Heidän osaltaan asiat olivat slekeät ja meitä ei enää tarvittu. Killasn sisäisessä tutkimuksessa he eivät kuitenkin tulisivat löytämään syyllisen.

Illalla palasin Viarn Hedaren luokse hän kertoi meille hieman historiasta. Usea barabaarikuninkaat väittivät olevansa Lothrim ja yritti yhdistää hänen valtakuntansa. Näytimme hänelle myös mustaa kiveämme ja esittelin ideani loitsusta jolla kiviä voisi tutkia tarkemmin.

Lopulta tuli aika vajota transsiin ja nähdä näkyjä.

Ensin näet vain mustuutta, pelkkää pimeyttä. Sinulla on kylmä, eivätkä edes tähdet tuo heikkoa valoaan tähän pimeään. Sitten näet että pimeys on musta, kivinen, laatta ja laatta katoaa. Näet nyt vanhan, raunioituneen, rakennuksen sisäseiniä, katto on osin romahtanyt, kasvit ovat valloittaneet rakoja. Katsot tilaa kuin verhon takaa, kaikki on sumeaa, hämärää, vaimentunutta. Halkeilleet kiviseinät ovat koristeellisia, niihin on kaiverrettu tähtikuvioita ja vastaavia symboleja. Lattialle on raivattu polku. Näky vaihtuu välähtäen pimeyeksi, joka jälleen paljastuu mustaksi kivilaataksi, ja uudelleen sumeksi näyksi raunioista. kaksi näkyä vaihtelevat ja taustalla alkaa voimistua ääni joka muistuttaa suuren ihmisjoukon marssia ja jossain takanasi, jonne et voi nähdä, alkaa levitä elävän tulen kasvava valo. Marssiin yhdistyy huuto, mutta et saa selvää sanasta jota huutajat toistavat. Ääni on selkeämmin marssivan armeijan ääntä ja huuto on Chafin! Chafin! Chafin!

9. päivä Peonu kuuta

Aamulla kerroin näystä Hedarelle, hän epäili että rauniot olivat Desienissä oleva vanha observatorio, ja Chafin oli Rethemin kuningas (tai siis Chafin kolmas)

Meille myös tuotiin nähtäväksi Manelin olkalaukun. Totesimme että se tosiaankin oli Manelin laukku, mutta se ei vakuuttanut viranomaisia siitä että Manel olisi hukkunut.

Nousimme laivaan jonka Melderyniläiset olivat meille auliisti antaneet, ja se lähti kulkemaan kohti Thayn kaupunkia. Utelin hieman Harnin saaren poliittisesta tilanteesta kanssamatkustajilta, mutta en saanut mitään uusia uutisia, mikä oli oikeastaan ihan hyvä asia.

Thayn kaupunki Melderynin kuningaskunnassa

12. päivä Peonu kuuta

Saavutimme Thayn kaupungin ja olimme omillamme. Kapteeni saattoi meidät mukavasti satamamuodollisuuksien ohi ja pääsimme etsimään majataloa.

Majatalossa lähdimme suunnittelemaan seuraavaa etappiamme. Manel, tai ainakin hänen munansa, oli edelleen Tesienissä. Toisaalta lähin paikka oli Telumar, joka oli melkein matkamme varrella Tashalin kesämarkkinoille.

Lähdimme etsimään sopivaa opasta ja lopulta saimme yhden mahdollisen nimen. Mujoc barbaari joka tunnettiin punaisista hiuksistaan.

Kyselin myös hieman Telumarista. Lepridis niminen velho oli kuulemma alueella tutkimassa paikkaa. He kertoivat myös että kaivoskillalla oli kaivoksia alueella, ja he veivät tavaroita sinne aina silloin tällöin.

14. päivä Peonu kuuta

Pääsimme kaivoskillan pakeille juttelemaan mahdollisesta retkestä Telumariin. Heidän kaivostensa tarkat sijainnit olivat salaisia, mutta ehdotin että he jättäisivät meidät jokirantaan ja me jatkaisimme matkaamme jalakisin.

He lupasivat että palaavat asiaan, paluuamtkalla onnistuimme törmäämään naiseen jonka oletin olevat Mujoc, joka oli matkalla kaivureiden killan kiltatalolle.

Muutamaa tuntia myöhemmin Mujoc ilmestyi majataloomme, mikä herätti huomattavaa närää majatlon omistajassa, oletettavasti barbaarinaiset eivät yleensä olleet tervetulleita tämän tasoiseen paikkaan.

16. päivä Peonu kuuta

Edellisen päivän käytimme tavaroiden, ja muulin, hankkimiseen. 16. päivän aamuna lähdimme matkaan kohti kaukaista Telumarin suuntaan. Ruuhi vei meidät joen yli, toisella puolella erämaa alkoi melkein saman tien.

Ensimmäinen vahti sujui ilma ongelmia mutta toisella vahdilla oppaamme käski meitä pysähtymään. Näimme edessämme henkilöitä jotka oletimme kääpiöiksi. Metalliin pukeutuneet olennot tervehtivät meitä. Kerroin että olimme menossa Telumariin ja heidän puhekääpiönsä teki jonkinlaisen pyhän eleen. He kertoivat että olivat Garguneita metsästämässä, ja kääntyivät ympäri kun saivat tietää olevansa vain päivän matkan päässä Thayn kaupungista. Vaikka luulin että olisimme pysyneet heidän lyhyiden jalkojensa tahdissa, menivät he edellämme menojaan.

17. päivä Peonu kuuta - kylmää tihkusadetta

Sää alkoi heikkenemään, mikä teki matkanteosta ikävämpää. Törmäsimme barbaarien metsästäjäpartioon jotka olivat ystävällisiä oppaamme kanssa. Illalla törmäsimme Kääpiöiden leiriin. Se oli hyvässä järjestyksessä ja vietimme illan mukavasti noppaa heitellen.

18. päivä Peonu kuuta - ukkosmyrsky

Sää oli sen verran huono että etsimme itsellemme sopivan suojaisan paikan missä pidimme säätä. Myrskyn laannuttua aloitimme nousemisen kukkuloille.

19. päivä - Poutaa

Vuorten juurella oppaamme käski meitä olemaan aivan paikoillaan, hän koetti ampua meille peuraa ruokasi, mutta ei saanut sattumaan. Illalla kohtasimme taas uusia heimolaisia, tällä kertaa piti selitellä pidempään. Kertoi että alueella oli nähty Garguneita.

20. päivä Peonu kuuta

Päivän tärkein tapahtuma oli joen ylitys, Geralt sai jopa muulin kahluupaikasta yli.

21. päivä Peonu kuuta

Aloin tuntemaan niskassani outoja asioita. Aloin johdattelemaan seuruettamme sitä kohden. Pian löysimme karhun pesän, oppaamme kertoi että karhu ei ollut juuri nyt kotona. Lähdin eteenpäin Manelin taikavalon kanssa ja löysin toisen käytävän. Seuraavaksi edessäni avautui kammio jonka perällä oli ylvään ritarin haamu joka piti käsisään suurta piikkinuijaa.

Hetkisen ihmeteltyämme asiaa haamu ojensi piikkinuijan Lyrihalle, minulle tuli olo että tämä tekisi asioista hankalia, mikä oli täysin odotettavaa kun sekaannuttiin Laranin bisneksiin. Haamu haihtui kun sen tehtävä oli toteutettu. Löysimme myöskin amuletin ritarin kaulasta, mielenkiintoista oli tosiaankin se että amuletti näytti osoittavan aina pikkinuijan suuntaan. Pitää tarkastella asioita kunhan pääsisimme taas sivistyksen pariin.

26 päivä Peonu kuuta

Monen raskaan päivän matkan jälkeen Gerald herätti meidät koska yöllä horisontissa loisti hyvin oudon värisiä valoja. Aamun tullen aloimme virittelemään karttaa ja munaa. Niiden mukaan manel, tai hänen munansa oli edelleen Tesienissä, tai saattoi hän olla Besienissäkin.

28. päivä Peonu kuuta

Näimme vanhan muurinpätkän, oletettavasti tämä oli kääpiöiden mainitsema muuri. Täällä oli Bujoc heimon talvileiri missä meidän piti anoa lupaa päästäksemme Telumariin.

Minä ja Geralt tulimme hyvin juttuun heimon miesten kanssa, onneksi Lyriha onnistui myös vakuuttamaan naiset siitä, jotka olivatkin tärkeämpi kohderyhmä.

Telumar

Telumar on muisaisten raunio Harnin saarella.

29 päivä Peonu kuuta

Saavutimme viimein Telumarin jossa tapasimme tervetulokomitean, kertoivat olevansa Melderynin Lepardiksen palvelijoita. Aloin kertomaan teoriastani mutta Lyriha palautti keskustelun aiheeseen.

Meidät vietiin paikalle rakennetun paaluvarustuksen sisään, siellä oli kaksi taloa, toinen oletettavasti palvelusväelle ja toinen velhoille. Lepardis otti meidät vastaan ja pääsimme juttelemaan mukavia Manelista ja jumalkivistä, Kun hieman vertailimme muistiinpanojamme totesimme että oletettavasti jumalten lyhtynä tunnettu valo oli syttynyt samaan aikaan kun Manel oli astunut Cherafirin jumalkiveen.

Koetimme hieman selvitellä jumalten lyhdyn valoja, ja samalla että olisiko "verkkoa" käytetty tällä ajalla. Ilmeisestikkin Peonu-kuun 4. päivänä tapahtui jotain. Samaan aikaan olimme olleet Cherafirin arkaanisen killan tentattavana.

Kuten on tavanomaista, mestari Lepardiksella oli pulma johon me voisimme auttaa. Hänen avustajansa oli lähetetty läheiselle vuorelle tarkkailemaan jumalten lamppuja samalla kun jumalkiveä käytettiin. Hän oli ollut kateissa jo viisi päivää,

Oppaamme oli lähellä sijainneen kääpiö tornin raunion juurella keskustelemassa jonkun kanssa. Kertoi että tornilla oli joku toisen heimon jäsen. Mutta hän lähti johdattamaan meitä kohti vuorta hyvää vauhtia.

Illan koittaessa oppaamme löysi kamppailun jälkiä maastosta. Hän tunnisti jäljet garguneiksi, arviolta kaksitoista. Gargunit olivat kohdanneet velhon apurin ja ottaneet hänet vangiksi. Sen jälkeen Gragunpartio oli palannut takaisin luoliin mistä olivat tulleetkin.

30. Päivä Peonu kuuta

Lähdimme aamusta matkaan, pian oppaamme käski meidät piiloon ja kuulimme lähestyvän Gargun jengin mölinän.

Kun partio oli ohittanut meidät lähdimme etsimään niiden pesää. Edestä kuului ääniä ja Gerald kertoi että se kuulosti kiven louhimiselta. Ilmanko minä ja Lyriha emme tunnistaneet ääntä. Saavuimme kattilan mallisne laakson reunalle. Siellä näytti olevan jonkinlainen luonnonluola mistä kaivuuäänet kuuluivat. Luolan edessä oli häkki jossa nökötti ihminen, miespuolinen, oletettavastikkin oppi tyttömme avustaja.

Päädyimme suunnitelmaan jossa käytimme muuliamme houkutuslintuna gargun vartijoille. Kun vartijat näkivät muulin ne aloittivat määräilemään toisiaan siitä että kumman pitäisi lähteä hakemaan muulia ja toinen jäisi vartioimaan luolan suuaukkoa.

Gerald iski kiinni Garguniin joka jäi luolan suulle. Örkki ei kauaa kestänyt oikeaa soturia, minun ja Lyrihan luokse tullut Gargun osoittautui, jos ei paremmaksi soturiksi, kuitenkin riittäväksi meille. Saimme sen kuitenkin pakenemaan jonka jälkeen lähdin sen perään ja tinttasin sen sauvallani maahan.

Lyriha koetti neuvotella luolassa olevien Garguneiden kanssa samalla kun itse koetin heitellä mielenhallinta loitsua mutta en saanut onnistumaan. Hetkisen aikaa ihmeteltyämme muutama Gargun saapui jutustelemaan. "Mitä ootta" he kysyivät. Lyriha vaati molempia vankeja mutta tämä ei kelvannut. Koska hölmöt Gargunit tottelivat vain voimaa päädyimme kaksintaisteluun. Gerald otti mahtavan miekkansa esiin ja taistelu alkoi. Gargun oli selkeästi pätevämpi kuin aiemmat mutta montaa iskua he eivät saaneet vaihdettua ennen kuin Gerald iski miekallaan Gargunin oikean olkavarren irti.

Jälkeen jäänyt vartija pakitti luolaan, pian paikalle saapui oletettavasti Garguneiden päällikkö. Neuvottelut olivat kovat mutta lopulta saimme velhon oppityttären, Lelean, sekä hänen oppaansa vaihdettua tikariin ja pataan.

Lelean kuiskasi että Garguneilla oli myös kääpiö. Aloitimme uudet neuvottelut ja sain vaihdettua Manelin lyhytmiekan kääpiöön, lyhyt miekka lyhyestä vangista.

Lähdimme paikalta varsin liukkaasti, emme halunneet jäädä garguniluolan ja metsästäjien väliin. Onneksi oppaamme löysi yöksi meille luolan jossa vietimme yön. Kääpiö kertoi olevansa Irak Mazabul, Azadmereläisen aseseppä suvun lapsi, ja hän, sekä hänen sukunsa oli meille nyt kiitollisuudenvelassa. Lelea taas kertoi että häntä oltiin myymässä Qvadira nimiselle Gargun päällikölle joka kuulemma oli ihminen kenellä oli mystisiä voimia.

1. päivä Kelen kuuta

Palasimme Telumariin uusien ystäviemme kanssa. Lepridas kutsui meidät muinaisten raunioon joka toimi hänen kotinaan. Siellä oli nurkkaan rakennettu arvokkailla seinävaatteilla muusta tilasta eristetty tila jossa oli hienoa lihaa ja leipää tarjolla. Voisi kuvitella että olisimme jossain aatelisen hovissa emmekä keskellä ei mitään.

Juttelimme mukavia päivän politiikasta ja muista mukavista asioista. Mukavan lounaan jälkeen pääsimme katsomaan jumalkiveä. Se tosiaankin koostui mustista, hyvin penistä, geometrisitä kuvioista valkoisella pohjalla- Keskustelin hieman teoriastani käyttää kissan viiksikarvaa jumalkiven symboolienin kopioimiseen.

Keskustelimme hieman jumalkivien turvallisuudesta. Lepirdas kertoi meille että Loseon oli muinaisten kotimaailma joka on nyt tuhoutunut, sen aurinko oli räjähtänyt ja maailma tuhoutunut. Sinne olisi mahdollista päästä jos oli suojaloitsuja mutta ilman sellaisia loitsuja jumalkivi ei päästänyt sinne. Eli periaatteessa jumalkivellä ei päässyt paikkaan jossa ihminen ei selviäisi.

Hän kertoi että jumalkivet olivat kuin ovia, siitä täytyi astua ulos, ja sulkea oven ennen kuin sen voisi avata uudelleen uuteen paikkaan. Lepirdas antoi minulle muutamia neuvoja siitä miten jumalkivi toimi. Onnistuin saamaan yhteyden aikaan ja sain tietää että siinä oli yhteys Cherafirin jumalkiveen. Koetin myös hieman laajentaa tajuntaani ja havaitsin useita paikkoja joihin saatoin mennä, tai pikemminkin päätyä. Koska nyt oli hieman huono aika tähän päädyin vain sulkemaan portin, kaikki oli yllättävän helppoa.

Vietimme iltaa sitten jutellen taikuuden saloista ja ihmeistä. Lepirdas jopa lupasi tehdä minusta oppilaan tänne, kiitin kunniasta mutta minun piti kuitenkin jatkaa Manelin (ja mahdollisesti Manelin pään sisällä asuneen tietoisuuden) etsimistä.