Nykyinen versio 23. tammikuuta 2025 kello 19.12

Tämä on Satia-Mavari (ainakin vielä vähän aikaa) Lucan Lampunkantajan, Save K'norrin uskollinen palvelijan ja velho-oppilaan päiväkirja hänen ällisyttävistä seikkailusitaan myyttisellä Harnin saarella.

Tarinamme alkaa kun koulutoverini Manel alri Parthanel oli kadonnut jonnekkin.

Dramatis personae

Lyrid Alderwan

Lyrin on aatelisnainen ja Manelin sisko.

Gherant

Gherant on palkkasoturi Shorkynen suunnalta joka on tällä hetkellä palvelee Parthanen huoneesta.

Satia-Mavari Manel alri Parthane

Manel on nuori aatelisherra, jaarlin seitsemäs poika. Hän oli jonkun aikaa sitten itsenäistymis matkallaan ja palattuaan oli muuttunut kunnolliseksi velho-oppilaaksi, aiemmin hän olikin hieman huithapeli, jos saan sanoa.

Viran Warin Kirswell

Velhomestari joka on opettanut minua, sekä Manelia.

Päiväkirja

Vuosi 1390 - Mordanan linnakaupunki Emelrenen kuningaskunta

6. päivä Nuzyael kuuta.

Olin istuskelemassa koululla Erdinin kanssa kun Manelin sisko, lady Lyriha saapui vartijansa, Gherantin kanssa, olivat kiinnostuneita mihin ihmeeseen Manel oli kadonnut. Koska Manel ei enää asunut tällä siirryimme hänen kaupunkiasunnolleen, mutta sieltäkään ei löytynyt mitään. Lyriha huomioi että Manelin huone oli yllättävän siisti, mikä tosiaankin oli varsin epätyypillistä. Pienen etsimisen jälkeen hän onnistui löytämään pienen pussillisen yrttejä.

Poistuessamme huomasin että nuori neitokainen seurasi meitä, järjestimme hänelle väijytyksen. Neito kertoi että seurasi meitä kun Meynard rahanlainaaja oli laittanut hänet katsomaan että ketkä olivat etsimässä Manelia.

Saavutimme Apteekkarin puodille mistä Manel oli ostanut yrttejään. Hän oli ostanut yrttejä ison kasan hetkisen aikaa sitten. Yrtin vaikutus oli että se turrutti tunteita, vaikka sitä ei yleensä käytetty päänsärkyyn, niin Manelin ongelmiin se auttoi.

Menimme satamaan kyselemään Manelin perään, satamamestari ei kyllä muistanut Manelia mutta hän lähti katselemaan kirjojaan. silloin ainoa lähtenyt laiva oli 'Pohjantuuli' Chelembystä, joka oli palannut kotisatamaan Harnin saarelle. Satamamestari oli varma ettei laivaan noussut jaarlin sukulaisia, sillä hän oli antanut nimekseen jotain aivan muuta, ikävä kyllä satamamestari ei muistanut tätä annettua nimeä.

Siirryimme haastattelemaan ahtaajia. Ahtaajat olivat ottaneet hieman uudenvuoden viiniä, mutta yhden kaverin ne muistivat, oli kuitenkin maksanut kaksi hopeaa palkkaa. Oli kuulemma jonkun "teurastajan" matkassa. Ahtaaja oli pannut merkille että laivaan noussut henkilö oli nukkunut laivassa.

Koska Maneliksi olettamamme henkilö oli liikkunut teurastajan pojan kanssa lähdimme seuraavaksi jututtamaan teurastajaa. Hän vahvisti että Pohjantuuli-laivalla lähtenyt henkilö oli todellakin Manel, ja hän oli antanut nimekseen Alvrok kauppias.

Lyriha lähti tekemään tiliä perheelleen ja me jäimme Gherantin kanssa jatkaa teurastajan pojan jututtamista, ilman aatelisia, ikävä kyllä teurastajan poika oli lähtenyt asioilleen.

Saadaksemme lisää tietoa lähdimme baarikierrokselle. Ensimmäinen paikka oli aivan liian hieno meille joten suuntasimme seuraavaan, pienen keskustelun jälkeen baarimikko viittasi meidät syrjäisimpään pöytään jossa pääsisimme juttelemaan tarjoilijattaren kanssa, jolla oli mahdollisesti oli jotain sutinaa Manelin kanssa. Koetimme hieman hienotunteisesti udella baaritytöltä ja saimme selville että heidän suhteensa päättyi Manelin itsenäistymismatkan jälkeen. Anasaran nimi oli mainittu muutaman kerran ja tämä nimi sai baaritytön silmät täyteen kylmää vihaa.

Esitin epäilykseni sille ettei Manelin naishuolet olleet syynä hänen pikaiseen lähtöönsä. Menimme kuitenkin varmuuden varuiksi tarkistamaan paikalliseen ilotaloon. Koetimme jututtaa Nellaa, ihan noin virallisella asialla. Jouduimme odottelemaan hetkisen sillä Nellalla oli edellinen asiakas työn alla.

Nautimme Gherantin kanssa hieman teetä odotellessa, makeahko mutta hiukan kitkerä yrttitee lämmitti mukavasti vatsaa. Jätin tarjotun vesipiipun Gherantille. Pian Nella haki meidät huoneeseensa jossa saatoimme jutella mukavia. Koetimme hieman udella tietoja mutta Nella ei ollut nähnyt Manelia puoleen vuoteen, tämä oli tarpeeksi tietoa joten jätin Gherantin hoitamaan maksua Nellalle.

Palasin koululle missä mestari halusi tavata minua. Hän halusi minun katsovan tulevaisuuteen ja selvittävän mitä tapahtuu jos Manelia ei löydetä. Vaivuin transsiin ja näin näyn jossa kuningas, jonka kasvot vaihtuivat kaiken aikaa, johti armeijaa kohti vihollista. Mahtava velho, jonka kasvoja en nähnyt, seisoi kuninkaan takana. Yhtäkkiä kuitenkin vastakkaisen armeijan kylkiin iski valtava joukko garguneita, noita Harnin saarella asuvia kammottavia örkkjä, turastaen kaikki. Valtava myrsky tempaisi minut takaisin Modanaan jossa koulumme oli poltettu, Save-K'norrin temppeli häpäisty ja linnan tornissa liehui vieras lippu.

7. päivä Nuzyael kuuta.

Aamu oli varsin kammottava, ehkä se tuopillinen simaa oli hieman liikaa, eikä näkytrannsikaan auttanut asiaa. Pikku hiljaa oloni alkoi parantua mutta en veilä tuntenut itseäni täysin ihmiseksi kun neiti Lyrid Alderwan ja Gherant saapuivat paikalle, ikävä kyllä Erdin ei saanut heitä blokattua vaan jouduin hoipertelemaan alakertaan heidän luokseen.

Kerroin heille saamastani näystä, tämä olisi tapahtuva mikäli Manelia ei löydettäisi. Mestari kuitenkin palasi, ja hieman ripitti minua siitä kuinka tiedon jakaminen ei aina ollut niin viisasta. Neiti Lyrid ja Gherant jättivät minut lepäämään ja keräämään voimia.

Illalla mestari tuli luokseni ja antoi minulle kivisen munan jolla saattoi lähettää viestejä mestarille, vaikka toisiin maailmoihin. Lisäksi hän antoi minulle Anasiorin amuletin, joka imi taikuuden voimia itseensä. Minun tehtäväni oli auttaa Lyridiä etsimään Manelia, häntä ei nimittäin voinut löytää magialla, mikä oli huolestuttavaa.

Koetin hieman innostustani siitä että pääsisin Harnin saarelle, tuolle mystiselle saarelle jonka kerrottiin olevan kahden jumalan maanpäällinen koti.

8. päivä Nuzyael kuuta.

Aamu koitti varhain, sillä vuorovesi ei odottanut ketään. Lastasimme itsemme pieneen kalastusveneeseen. Joka lähti viemään meitä kohti pientä kylää jossa saisimme jatkaa matkaa kohti Chekembyä.

10. päivä Nuzyael kuuta.

Saimme vaihdettua laivaa, seurueeseemme liittyi nuori raskaana oleva neito Myra, jonka häämatka toimi peitetarinanna matkallemme.

12. päivä Nuzyael kuuta.

Merimatka sujui varsin pikaisesti, tuulet olivat varsin voimakkaat mikä heitteli laivaa varsin reippaasti, merimiehet eivät kuitenkaan olleet vielä huolestuneen oloisia niin oletin että tilanne oli heillä hanskassa.

Illalla saavuimme Argonellin satamaan, siellä meidät yhytti merimies joka kaupitteli minulle kivilaattaa, havaitsin että siinä oli jonkinlaista voimaa sisällä. Ostin kivilaatan 125 hopearahalla, ja vielä olkalaukun 15 hopearahalla.

Pian pääsimme majataloomme jossa aloin ihmettelemään kivilaattaa, koskettaessani sitä minuun iski massiivinen migreeni. Aloin ihmettelemään että oliko tämä samaa kuin mistä Manel kärsi. Tarkistelin hieman olkalaukkua ja huomasin siinä nimikirjaimet M.P. tai mahdollisesti Manel alri Parthane. Kun ihmettelin laukkua enemmänkin muistin että Manelilla oli todellakin samanoloinen laukku ja siinä oli naarmukin samassa kohtaa kuin missä Manel laukkuaan raapaisi naulaan.

13. päivä Nuzyael kuuta.

Näin yöllä kauheita unia, tuhoista ja ennustuksista, ja melkein onnistuin myöhästynyt laivasta. Pääsin kuitenkin perille ja jaoin tietoni siitä että laukku on saattanut kuulua Manelille.

Cherafir Chelembyn kuningaskunta

Merimatka sujui mukavasti mutta hieman hitaammin kun miehistömme olisi toivonut.

16. päivä Nuzyael kuuta.

Saavutimme Cherafirin sataman. Mukava herrasmies lupasi toimia oppaanamme, tosin hän puheli vain Shorkynen kieltä joten Gherant toimi tulkkinamme. Päädyimme lopulta kahdeksan kantajan kanssa Verenpunaisen kukon majataloon. Talo oli iso ja siistin oloinen, paikka oli lähestulkoon rauhallinen.

Paikka oli myös suosittu, saimme vain kaksi huonetta. Ei niin että voisin valittaa, suorastaan luksusta kun tarvi vain yhden ihmisen kanssa jakaa huonetta.