Vol Malian (D&D) - Muutoshistoria

Chibidragon (2. maaliskuuta 2018 kello 20.33)

2018-03-02T20:33:40Z

Chibidragon (12. helmikuuta 2018 kello 19.15)

2018-02-12T19:15:33Z

Chibidragon (15. tammikuuta 2018 kello 19.26)

2018-01-15T19:26:56Z

Chibidragon: /* Suunnitelma B 5 */

2018-01-15T15:18:31Z

‎Suunnitelma B 5

Chibidragon: /* Sinisolan kaupunki */

2017-12-04T19:26:32Z

‎Sinisolan kaupunki

Chibidragon (7. marraskuuta 2017 kello 00.27)

2017-11-07T00:27:56Z

Chibidragon (23. lokakuuta 2017 kello 19.07)

2017-10-23T19:07:32Z

Chibidragon: Kesämökki karkuteillä

2017-10-23T19:06:26Z

Kesämökki karkuteillä

Näytä muutokset

Chibidragon: Seuraava kappale

2017-10-23T15:29:58Z

Seuraava kappale

Chibidragon: /* Ruohomeren aavoilla alloilla */

2017-09-25T14:16:55Z

‎Ruohomeren aavoilla alloilla

@@ Rivi 3: / Rivi 3: @@
 = Historia (Ennen kampanjan alkua) =
-Kirjoittajan huomautus: Hahmohistoria on kirjoitettu samalla kun lentelin ELite Dangerous pelissä Linnunradan keskuksen suunnasta ihmisten avaruutta kohti. Useat nimet tässä tarinassa on kopioitu (melko) suoraan sieltä.
+Kirjoittajan huomautus: Hahmohistoria on kirjoitettu samalla kun lentelin Elite Dangerous pelissä Linnunradan keskuksen suunnasta ihmisten avaruutta kohti. Useat nimet tässä tarinassa on kopioitu (melko) suoraan sieltä.
 == Oli synkkä ja myrskyinen yö ==
@@ Rivi 1 427: / Rivi 1 427: @@
 Kysyimme voisimmeko tallettaa haltiankokoisen patsaan säilöön tänne. Se kyllä onnistuisi, hinta hieman riippuisi eirnnäisistä asioista mutta lupasin lähettää ystäväni tänne myöhemmin.
-Palasimme pankista majataloomme. Meidän pankkikeikkamme aikana Zargonthrax oli hieman tiedustellut maagisesti pankkia. Otin itselleni huoneen jossa saatoin olla jemmassa ja tutkin perintöäni, siellä oli musta rasia ja kun avasin sen se alkoi soittamaan melodiaa, varsin kaunista mutta haikeaa melodiaa.
+Palasimme pankista majataloomme. Meidän pankkikeikkamme aikana Zargonthrax oli hieman tiedustellut maagisesti pankkia. Otin itselleni huoneen jossa saatoin olla jemmassa ja tutkin perintöäni, siellä oli musta rasia ja kun avasin sen se alkoi soittamaan melodiaa, kaunista mutta haikeaa melodiaa.
 [[Category:Pelaajahahmot]]

← Vanhempi versio		Versio 12. helmikuuta 2018 kello 19.15
Rivi 1 341:		Rivi 1 341:

	Vercilag nukkui ensin, ja minä vartoin, sitten toisinpäin. Yhtäkkiä mieleeni tuli että tälläisessä paikassa ei välttämättä ollut yhtä hyvää yksityisyydensuojaa kuin Nautintojen temppelissä joten loin hieman sopivia illuusioita hämäämään tirkisteleviä silmiä. Toivottavasti tirksitelijä ei ollut lukenut Monster Manuel ja puolilohikäärmepaladiinin lankeaminen tarinaa sillä kopioin sitä aika raskaalla kouralla, tälläinen huijaus annettakoon anteeksi sillä olin (taas vaihteeksi) kolkutellut kuoleman ovea.		Vercilag nukkui ensin, ja minä vartoin, sitten toisinpäin. Yhtäkkiä mieleeni tuli että tälläisessä paikassa ei välttämättä ollut yhtä hyvää yksityisyydensuojaa kuin Nautintojen temppelissä joten loin hieman sopivia illuusioita hämäämään tirkisteleviä silmiä. Toivottavasti tirksitelijä ei ollut lukenut Monster Manuel ja puolilohikäärmepaladiinin lankeaminen tarinaa sillä kopioin sitä aika raskaalla kouralla, tälläinen huijaus annettakoon anteeksi sillä olin (taas vaihteeksi) kolkutellut kuoleman ovea.
		+
		+
		+	== Uusi aamu ja uusi suunitelma ==
		+
		+	Aamupäivä koitti ja Vercilag heräsi sydänsängyltä. Koetin ehdottaa että jäisimme vielä tunniksi tekemään lähempää tuttavuutta vaan hän syöksyi saman tien ovesta ulso kun aloin ehdottelemaan. Harkitsin hetken aikaa ja oletin että tapaamispaikka oli Bursumin luona. Lähdimme sinne ja muu ryhmäni olikin siellä. Aloitimme päivän pienellä briiffillä edellisestä yöstä, ja sen jälkeen lähdimme pohtimaan seuraavaa siirtoamme.
		+
		+	Vercilag antoi minulle neljä platinarahaa, ja pyysi hakemaan Miloksen. Hän löytyikin samaisen kääpiöperheen luota mihin hänet jätimmekin. Hän juuri leikki perheen lasten kanssa klassista "loiki sedän päällä" leikkiä mikä oli kääpiölasten suosiossa, näin ainakin Konrad setä aina kertoi kun lapsena loikin hänen päällään.
		+
		+	Paluumatkalla huomasin että kavereideni naamat oli ikuistettu etsintäkuulutukseen. Otin yhden kuulutuksen mukaani, jotta voisimme muuttaa ulkonäköämme hieman erilaiseksi.
		+
		+	Palasin Bursumin toimistolle katsomaan olisivatko kaverini keittäneet kasaan jonkin ''mielenkiintoisen'' suunitelman. Eipä oikeastaan. Bursumin ideana oli että voisimme jutella pankista potkut saaneet työntekijän kanssa. Se voisi olla hyvä idea sillä naamioitumisesta ei tullut mitään.
		+
		+	Potatismuk oli saanut potkut pankista, ja hän oli sopivan katkera. Saimme hänen osoitteensa ja jäimme odottelemaan että Zargonthrax saapuisi paikalle? Hetkisen kuluttua päätimme että hän oli lähtenyt rintamakarkuriksi ja lähdimme jututtamaan pankkivirkailijaa. Nappasin vielä matkalla meille hieman juomaa sekä naposteltavaa ettei tyhjin käsin tarvisi mennä vieraisille.
		+
		+	Talo oli varsin ränsistynyt, edes ovea ei ollut, pelkkä alpakan vuota oli tekemässä oven virkaa. Koputtelimme karmeihin jonkin aikaa ennen kuin humalainen kääpiö saapui ovelle. Hän kysyi mitä olimme tekemässä täällä ja kerroimme että meillä oli pulmana se että meillä oli liikaa alkoholia. Ikävä kyllä kääpiöllämme oli tupakat lopussa.
		+
		+	Saatuamme tupakkat ostettua päädyimme talon katolle nauttimaan Valdemar-viiniä ja nautimme auringosta. Hän oli olut töissä pankissa ennenkuin kääpiömme oli saanut potkut. Syynä oli se että siellä oli kaikilla muna päässä. Kääpiömme oli tosin ollut laskennassa töissä ja ei hirveästi ollut käynyt holvissa.
		+
		+	Jatkoimme viinin tarjoilua, Potatismuk kertoi että hän ei lähtenyt korkeammalle ja sai sen takia potkut. Tähän liittyi jotain hämäräpuuhia, mahdollisesti lohikäärmeitä. Täälläkin oli layereitä.
		+
		+	: Layer 1 - sisäänkäynti, hieno, tyyppejä tekemässä töitä.
		+
		+	: Layer 2 - Oudompaa menoa (toimitoja).
		+
		+	: Layer 3 - Asuvat pankissa.
		+
		+	Normipäivä pankissa (layer 1) oli että mentiin aulasta sisään ja sieltä työpisteelle. Sillä laskettiin kunes työpäivä päättyi. Lounas syötiin pankissa sisällä. Aulasta pääsi peremmälle keskihalliin jonka molemmilla puolilla oli toimistoja. Asiakkaat eivät päässeet holviin sisään, vaan virkailijat hakivat paperit sieltä.
		+
		+	Seuraaavaksi kysäisimme miten aliseen kaupunkiin pääsisi, tarvittaisiin lupa jonka saisi byrokratialla hitaasti tai rahalla nopeasti (ja laittomasti).
		+
		+	Pankkia vartioi kovia vartijoita ja muutamia maagejakin, hatut päässä, ja katselivat päivät pääksytyksen (oletettavasti näkivät kaiken näkymättömän).
		+
		+	Saimme kääpiömme juotettua riittävän humalaan ja poistuimme paikalta. Heitin kolikko Vercilagin kanssa, ja kun hävisin niin lupasin maksaa takaisin kun pääsisimme holviin.
		+
		+	Tutustuimme porttiin, siellä oli vartiojoita jotka tarkistivat kaikkien sisääntulijoiden passit. Olisi varmaan tarpeen katsella mitä kaikkea passissa mainittiin. Yhden sain napattua mutta toisen kohdalla kohteemme huomasi ja meni jututtamaan vartijoita. Katselin hieman passia, siinä oli omistajan nimi ja läpikulkukertojen määrä. Saattaisimme pärjätä jopa varastetuilla papereilla, tai kivillä mitä kääpiöt käyttivät.
		+
		+	Olisin varmaan saanut hankittua muutaman lisää, mutta Bat'Roth ja Halfar olivat sitä mieltä että me voisimme jutella mukavia Siirtotyöläisten varjounionilta lisää passeja. Hän ryyppäsi taikajuoman ja sai kohtauksen. Kun hän palasi tajuihinsa hän ei osannut sanoa oliko idea hyvä vaiko huono.
		+
		+	Itse jäin katselemaan porttia, siellä oli vähän liikaa vartijoita joten en saanut hnakittua lisää passeja. Menin mukavaan katukahvilaan juomaan hieman siideriä ja syömään leipää. Rupesin hieman ihmettelemään että pääsisikö portista läpi näkymättömänä.
		+
		+	Siinä istuessani Vercialg tuli sisään pälyillen joka suuntaan hyvin epäluuloisen oloisena. Kun hän istui pöytääni olin kuin en tuntisikaan häntä. Hän sanoi että "Lähdetään", esitin että en ollut sellainen haltia mutta lähdin silti hänen peräänsä.
		+
		+	Illan suussa saavuimme Bursumin "toimistolle". Tällä kertaa jopa tarkistin ettei meitä seurattu.
		+
		+	Kolmen aikaan aamuyöllä Zargonthrax tuli sisään uuden poikaystävänsä kanssa. Poikaystävä oli puolimetrinen tonttu, joka näytti kovasti samalta kuin jamppa joka viime yönä hakkasi kriminaaleja kadulla. Päätin piiloutua Bursumin toimistoon ja kuulin ohimennen että Zargonthrax oli piirtänyt kylmällä sianverellä valtavan kyr... hedelmällisyyssymboolin kaupungin kaduille.
		+
		+	Aamulla käväisin hakemaan passimme ja pääsimme onnellisesti sisään aliseen kaupunkiin.
		+
		+	=== Epilogi ===
		+
		+	Nuukuessamme kaupungin halki alkoi liikkumaan hopeinen viiva pitkin sitä kyr... hedelmällisyyssymboolia minkä Zargonthrax piirsi kaupunkiin. Verenpunainen täysikuu noudi kaupungin yllä ja vuoren huipulla seisoi kuun kehystämä pikimusta hahmo. Tuhannella tuhannen hampaan täyttämällä suullaan se virnisti julmasti.
		+
		+	== Synnkkiin syvyyksiin ==
		+
		+	Heräsimme iloisiin kääpiöiden sulosäveliin. Zargonthrax ja hänen maahisystävänsä olivat tulleet ryyppäämästä, vastustin kiusausta mennä huutamaan "Onko krapula?" hänen korvansa juuressa. Poikaystävä alkoi ihmettelemään jotta keitä me olemme, joten Halfar vei hänet hakemaan tupakkaa ja me jäimme ihmettelemään voisiko poikaystävään luottaa.
		+
		+	Sovimme että kerromme poikaystävälle että olemme menossa hakemaan pankista kamaa, samalla Halfar palasikin poikaystävän kanssa. He olivat yltä päältä veressä joten käskimme heidät peseytymään. Kaupungilla riehui ilmeisestikkin jokin rutto, joten meillä oli aikamoinen kiirus alakaupunkiin ennenkuin karanteeni astuisi voimaan.
		+
		+	Kipitimme kaupungin porteille, matkalla oli paljon väkeä yskimässä verta. Koetin muistella että olivatko haltiat immuuneja sairauksille. Zargonthraxin poikaystävä kyseli että olisiko kulkutauti lähtenyt siitä että Zargonthrax oli eilen heitellyt verta kaivoihin, pyysimme että hän kertoisi enemmän myöhemmin, kun emme olisi vihaisen väkijoukon keskellä.
		+
		+	Portilla meiltä kysyttiin mitä olimme tekemässä kaupungissa. Poikaystävä kertoi etät hän oli täällä potkimassa persettä ja jauhamassa purukumia ja purkka oli lopussa. Me muut maksoimme kiltisti prosentin omaisuudestamme ja maksoin vielä viisi hopearahaa ekstraa jotta vartijat lopettaisivat poikaystävän pieksemisen.
		+
		+	Pääsimme kuitenkaan vuoren alle, ja jatkoimme matkaa kohti poikaystävän tuttavan kotia. Leveä käytävä veitti alaspäin ja luonnonvalo vaihtui kelmeäksi soihtujen ja taikalyhtyjen valoon. Pian edesääme oli kymmenisen metriä korkea, salimainen tila missä oli kaupiaita ja muuta vastaavaa.
		+
		+	Torin jälkeen päädyimme valtavan avokaivannon luokse. Kaivannon seiniin oli louhittu kulkuväyliä ja asuintiloja. Kantajat toivat tavaraa ylemmistä kerroksista. Kaivannon ympärillä oli seinään lohittuja rakennusten julkisivuja, varsin pramean näköisiä. Vastapäätä oli hienoin rakennus, Bat'Roth mutisi jotain samalla kun hänen rystysensä valkenivat.
		+
		+	Kotimme etsiskellä pankkia mutta ei osunut silmiimme. Päädyimme kuitenkin menemään poikaystävän kaverin lukaaliin, samalla kun katselimme hieman paikallista arkkitehtuuria. Näytti hieman siltä että mitä surempi julkisivu talolla oli, sitä paremmin se oli koristeltu. Julkisivuista lähti tunneleita alemmas. Kuningas kontrolloi keskustaa, joten kukaan ei käynyt kauppaa ilman kuninkaan lupaa. Bat'Roth mutisi jotain aiheesta mutta ajattelimme että olisi paras pitää turvat kiinni kunnes pääsisimme sopivaan jemmaan.
		+
		+	Loikkasimme hissiin joka kolisten lähti laskemaan meitä alas kohti Kariksen asemaa. Kellertävä taikavalo valaisi tietämme, vaunujen lyhtyjen lisäksi. Vaihdoimme alaspäin menevät vaunut tasaisella käytävällä kulkevaan vaunuun joka lähti puksuttamaan johonkin suuntaan. Muutaman vaununvaihdon jälkeen pääsimme päämäärräämme.
		+
		+	Olimme varsin vaatimattomasti kaiverretun julkisivun edessä, tämä oli Burg'Haman kaivannon edessä. Kaivanto oli näemmä vaihtanut omistajaa muutamankin kerran, moikkasimme vartijoille ja kävelimme sisään. Käytävän reunoile oli rakennettu julkisivuja. Kun matkasimme alaspäin julkisivut muuttuivat aina vaan karummiksi.
		+
		+	Satunnaisesti vastaan tuli myös torimaisia, isompia aukioita. Yhdellä niistä löysimme kammottavan läävän, tämäkin nimeltään "kultainen kukko". Poikaystävä kertoi että hän oli lähtenyt hieman huonoissa väleissä.
		+
		+	Poikaystävä meni sisään ja alkoi ottamaan turpaansa, ja me jäimme koputtelemaan ovea. Ikävä kyllä BatRoth jäi ostamaan rannekoruja joten emme huomanneet. Menimme sisälle kyselemään että olisiko huoneita tarjolla, saimmekin sellaisen viidellä hopearahalla, per päivä.
		+
		+	Heitimme tavaramme huoneeseen ja poistuimme paikalta. Ihmettelin hieman paikallista sienimuhennosta, vaikutti varsin maukkaalta. Palasimme huoneeseemme keskusteemaan, tosin sitä ennen majatlaonpitäjä halusi rahansa takaisin poikaystävältä. Loputla Vercelack kyllästyi vääntämiseen ja maksoi poikaystävän laskut.
		+
		+	Tämän päivän suunitelma oli sopia tulevaisuuden suunitelmista ja toimintatavoista. Minä menisin pankkiin hakemaan perintöäni, ja samalla saisimme tutustuttua pankin turvajärjestelmiin. Nappasin paperit mukaani ja lähdin kohti pankin sisäänkäyntiä.
		+
		+	Vaihdoin paremmat vaatteet päälleni ja liihottelin kevyen haltiamaisesti pankkiin. Sain hieman pahoja katseita jonosta kun kävelin jonon ohi ja löin paperini tiskiin. Kääpiö katseli minua tiskin takaa purppurakaavuissaan. Tallelokeroni oli 456 ja pyysin että saisin tarkistaa tallelokeron sisällön.
		+
		+	Virkailija kirjoitti lapun, antoi lapun lähetille ja lähetti katsoi tiskin takana olleista ovista syvemmälle pankkiin. Jonkin ajan, BatRothin arvion mukaan varttitunnin, kuluttua lähetti palasi ja jutteli kassahenkilölle, ja sen jälkeen hän toi minulle vahakankaaseen käärityn paketin.
		+
		+	Kysyimme voisimmeko tallettaa haltiankokoisen patsaan säilöön tänne. Se kyllä onnistuisi, hinta hieman riippuisi eirnnäisistä asioista mutta lupasin lähettää ystäväni tänne myöhemmin.
		+
		+	Palasimme pankista majataloomme. Meidän pankkikeikkamme aikana Zargonthrax oli hieman tiedustellut maagisesti pankkia. Otin itselleni huoneen jossa saatoin olla jemmassa ja tutkin perintöäni, siellä oli musta rasia ja kun avasin sen se alkoi soittamaan melodiaa, varsin kaunista mutta haikeaa melodiaa.
		+


	[[Category:Pelaajahahmot]]		[[Category:Pelaajahahmot]]

← Vanhempi versio		Versio 15. tammikuuta 2018 kello 19.26
Rivi 1 317:		Rivi 1 317:

	Hahmo katosi jälleen, koetin katsella missä hän oli, mutta en nähnyt, näin kyllä että lähesitä katua pitkin oli tulossa kaupungin vartijoita. Varoitin ystäviäni asiasta ja ammuin valonuolen merkiksi suunnasta mistä he olivat tulossa. Muutuin näkymättömäksi ja aloin poistumaan paikalta kattoja pitkin.		Hahmo katosi jälleen, koetin katsella missä hän oli, mutta en nähnyt, näin kyllä että lähesitä katua pitkin oli tulossa kaupungin vartijoita. Varoitin ystäviäni asiasta ja ammuin valonuolen merkiksi suunnasta mistä he olivat tulossa. Muutuin näkymättömäksi ja aloin poistumaan paikalta kattoja pitkin.
		+
		+	== Vitutuksen täyttämä yö ==
		+
		+	Alas torille juoksi joukko häjyjä katsomaan palavia taloja ja piestyjä kääpiöitä. Samalla katolle Halfarin luokse ilmestyi muutama kääpiöninja. He katselivat meitä hetkisen ninja-asennossa. "Tämä ei ole sitä miltä se näyttää!" Halfar huusi heille samalla kun heilutteli verisiä käsiään.
		+
		+	Ninjakääpiöt alkoivat saartamaan Halfaria, joten hän kutsui tuulen demonit suojelemaan itseään. Samalla ninjakääpiöt esittelivät puukkonsa Halfarin maksalle. Muutoksen jumala ei kuitenkaan pitänyt siitä että hänen palvelijoidensa maksaan työnnettiin terästä joten salama iski ninjakääpiötä taaksepäin.
		+
		+	Aloin jo hieman ihmettelemään kuinka saisin Halfarin pelastettua pulasta mutta onneksi hän lähti itse karkuun. Lähdin sitten itsekkin poistumaan paikalta noin suunnilleen samaan suuntaan minne kaverenikin olivat menossa. Käsivarsijouset lauloivat samalla kun alhaalta kuului juoksuaskelia ja muutamia kirouksia. Toivottavasti kaikki olivat kunnossa.
		+
		+	Jatkoin pakoa kattoja pitkin kunnes kuulin "Jos haluatte totuuden, läettäkää pappi paikalle!" Halfar huusi kujalta, tämä ilmeisestikkin rauhoitti ninjat, jostain käsittämättömästä syystä. Tämän jälkeen kujalta kuului Zargonthraxin laserit, ja muutaman piakallisen kääpiön tuskanhuutoja. "Lähettäkää neuvotelija, kenekään ei tarvi kuolla!" Halfar huusi saaden vastaukseksi nasevan "Lapsenmurhaaja!" huudon.
		+
		+	Siirryin hieman eteenpäin kujalla ja olisin nähnyt ystäväni mutta he olivat peittyneet synkkään savupilveen. Kuulin huudon että "mennään sisälle" joten siirryin katsomaan läheistä sisäpihaa, mutta sielä ei näkynyt ketään. Toisaalta kadulla liikkui kalju, valkopartainen tonttu joka lähti juoksemaan kohti savupilveä piesten yhden ninjan matkalla.
		+
		+	En kuitenkaan jaksanut kiinnittää liikaa huomiota tonttuun vaan menin katsomaan läheiselle sisäpihalle josko kaverini pääsisivät ulos talosta. En kuitenkaan nähnyt ketään, joten oletin että he olivat toisella puolella katua, onneksi hyppysormukseni auttoi pääsemään toisella puolella. Samalla näin että paikallinen laki oli saapunut torille. Huusi varoituksen kaikille ja jatkoin kavereideni etsimistä.
		+
		+	Kuulin huutoa eräältä edessäni olleelta sisäpihalta joten heittelin hieman unihiekkaa pihalle ampuneiden ninjojen päälle. Ikävä kyllä ninja tippui katolta samalla kun nukahti ja tipahti katolta. Lähdin juoksemaan poispäin torista mutta silmissäni pimeni kun minua ammuttiin varsijousella.
		+
		+	Tulin tajuihini kun Vercilag tuli koskettelemaan minua, joukko kääpiöitä oli ympärillämme joten loikkasin katolle ja tarjosin kättäni Vecilagille ja pyysin häntä pakenemaan kanssani. Hän kipusi itsensä seinää pitkin ylöspäin samalla kun hänen allansa kääpiöt tökkivät häntä keihäillä mutta sain hänet nostettua ylös katolle.
		+
		+	Vercilag ei enää hengittänyt joten koetin antaa hänelle tekohengitystä. En kyllä ollut aivan varma että pitikö kieltä käyttää mutta näemmä piti sillä hieman yllättävästi Vercilag virkosikin siitä. Herättyään hän kosketteli itseään hetkisen aikaa ja pääsimme pakenemaan kattoja pitkin.
		+
		+	Seuraavaksi käytin loituja naamioidakseni itseni samalla kun Vercelag siisti itseään vesileilin sisällöllä. Tämän jälkeen lähdimme etsimään sopivaa tuntimotellia. Muutin ulkonäköni muistuttamaan Monster Manuellia ja pyysi huoneen aamuun asti minulle ja kumppanilleni. Hintaan sisältyi lasilliset sherryä, joka tosin oli aika pahaa. Mutta huone oli varsin viehättävältä sillä siellä oli kaunis punainen sydämmen muotoinen sänky, paikka oli täydellinen tarpeisiimme.
		+
		+	Vercilag nukkui ensin, ja minä vartoin, sitten toisinpäin. Yhtäkkiä mieleeni tuli että tälläisessä paikassa ei välttämättä ollut yhtä hyvää yksityisyydensuojaa kuin Nautintojen temppelissä joten loin hieman sopivia illuusioita hämäämään tirkisteleviä silmiä. Toivottavasti tirksitelijä ei ollut lukenut Monster Manuel ja puolilohikäärmepaladiinin lankeaminen tarinaa sillä kopioin sitä aika raskaalla kouralla, tälläinen huijaus annettakoon anteeksi sillä olin (taas vaihteeksi) kolkutellut kuoleman ovea.


	[[Category:Pelaajahahmot]]		[[Category:Pelaajahahmot]]

← Vanhempi versio		Versio 15. tammikuuta 2018 kello 15.18
Rivi 1 261:		Rivi 1 261:

	Poistuimme kadulle. Oli aika aloittaa suunitelman viisi laatiminen.		Poistuimme kadulle. Oli aika aloittaa suunitelman viisi laatiminen.
		+
		+	== Viisi rosvoa <s>Kaardemumman</s> Sinisolan yössä ==
		+
		+	Lähdimme suunnistamaan paikallista kultaista kukkoa (punainen) kohden. Iloinen musiikki soi ja kävimme noutamassa hieman olutta ja huoneet yöksi samalla kun taustalla kääpiöt vetivät letkajenkkaa.
		+
		+	Muutaman oluen jälkeen Zargontharx aloitti etsimään saalista, onnekseni hän iski kyntensä Vercelagiin, no mieluummin hän kuin minä. Siinä juodessamme laadimme äärettömän nerokkaan ja viisaan suunitelman pankkiin murtautumisesta.
		+
		+	Seuraava aamu koitti.
		+
		+	Kukaan ei enää muistanut eilistä suunitelmaamme joten aloitimme puhtaalta pöydältä. Aluksi menimme hakemaan perinteiset vaatteet ja sen jälkeen lähdimme hakemaan illuusiovelho Archibalamia. Aloitimme haun paikallisesta poppamieliikkeestä missä muumioituneen oloinen kääpiö istui tiskin takana. Yllättäen muumio heräsi henkiin ja juttelimme hiukkasen sen kanssa. Archibalamilla oli oma salonkinsa, missä hän myi palveluksiaan.
		+
		+	Suunistimme työväenluokan asujaimiston luokse, nappasimme kahvit matkalla ja suunittelimme hieman miten juttelisimme Archibalamin kanssa. Totesin että lienee parasta tutustua henkilöön ensin. Lopulta syrjäkujien lahoavien kattojen välistä paljastui ovi joka oli koristeltu alpakanvillahuovalla.
		+
		+	Kävelimme sisään savuiseen ja tunkkaiseen tilaan. Suitsukkeiden ja vahakynttilöiden tuoksu täytti sieraimemme, kalliit Persiinalaiset matot oli levitetty lattioille satunnaisiin paikkoihin. Koska ketään ei näkynyt jäimme hieman ihmettelemään olisiko ilusionisti näkymättön vaiko illusioinut itsensä savuksi jota hengitimme. Zargonthrax alkoi elehtimään maagisesti lonkeroillaan, etsien mieliä joihin voisi tunkeutua. Pian hän havaitsikin jotain takahuoneesta ja koetti rinkutella kelloa lonkerollaan.
		+
		+	Pian takahuoneesta saapui vanhan olinen haltia. Hänellä olikin ollut nerokkain illuusiota, se jossa ei ollut lainkaan illuusiota. Koetimme hieman kierrellä ja kaarrella mutta lopulta Zargonthrax sanoi että aioimme ryöstää pankin. Archibalan napsautti sormiaan ja olimme hienossa kuunvalon valaisemassa ravintolassa missä surulliset viulut valittivat.
		+
		+	"Pankkiin?" Archibald kysyi. Vastasimme myöntävästi ja kerroimme että halusimme vain papereita eräästä tietystä tallelokerosta. Archibald taassen halusi muuan taikaesineen, hän oli jo vuosia odottanut oikeita henkilöitä tähän tehtävään. Kun hän kysyi oliko meillä suunitelmaa ja kun vastasin että ei illuusio ravintolasta särkyi ja olimme taas Archibaldin toimistossa.
		+
		+	Koetimme kuitenkin vakuuteltua hänellä että meillä olisi suunitelma, mutta hän kaivoi esiin perseenhajuisen kynttilän ja kehoitti soittelemaan kun tietäisimme enemmän.
		+
		+	Kujalla aloimme ihmettelemään mikä meni pieleen. Tarvisimme selkeästikkin suunnitelman, ja sitä varten tarvisimme kulkuluvat. Koska Azonan huoneen kulkuluvat eivät välttämättä toimineet lähdimme hakemaan uusia varjounionista. Hissiasemalla oli juuri töissä wanha tuttuni HenchilöY mutta hänellä ei ollut perstaskustaan papereita vaan neuvoi meidät luottamushenkilön pakeille.
		+
		+	Haimme tynnyrillisen vodkaa mistä saatoimme tarjota siirtotyöläisille. Sihteeri ohjasi meidät luottamushenkilön pakeille. Jos hän kykenisi hankkimaan meille kulkuluvat aliseen kaupunkiin, tai siis Halishiin. Hän huusi Jorman paikalle joka kertoi että heillä olisi muutama, ja ihmetteli mistä meille saataisiin. Koetimme hieman ehdottaa että voisimme lahjoittaa hieman rahaa työväen kassaan, mutta hän alkoi valittamaan että kaupungissa oli joku runkkari sotkemassa pakkaa ja me voisimme selvittää että kuka täällä kaupungissa aiheuttaa ongelmia.
		+
		+	Koska säät olivat huonot, kulkuluvat maksoivat 10000 per naama joten päädyimme sitten tekemään työtä. Vartijat olivat taas oikein tarkkoina kun keskikaupungilla riehui edelleen joukko örkkejä.
		+
		+	Päädyimme selvittelemään että kuka murhasi kaupungissa rikollisia. Miellä oli lista murhista ja paikoista joten lähdimme tutkimaan niitä. Murhat olivat tapahtuneet öisin ja kohdistuneet yksinäisiin jäseniin.
		+
		+	Pienten tutkimusten jälkeen saimme selville että murhien aikaan paikalla oli nähnty kaksi epämääräistä kääpiötä koiran kanssa ja haukuntaa oli kuulunut murhien yhteydessä.
		+
		+	Vercelag ryntäsi kujalle ja kertoi nähneensä jonkun tuttavansa mutta se oli vain hallusinaatio. Ilmeisestikkin myös BatRoth oloi nähnyt jotain vastaavaa.
		+
		+	Koetimme rakentaa väijytyksen murhaajillemme. Loihdin BatRothille Jucci paidan päälle ja laitoimme hänet syötiksi pienelle kusenpolttamalle kujalle.
		+
		+	Kävimme noutamassa panssarimme ja löysimme itsellemme sopivan reiän mihin pääsimme piiloon, ja näimme kusenpolttaman kujan. Maksoimme viisi hopearahaa reiän omistajalle ja jäimme väijjyyn. Reiän isäntäkin tuli kotiin ja aloitti pienen perheriidan vaimonsa kanssa, tämän jälkeen isäntä jäi tuijottamaan seinäryijjyä kaljaa juoden.
		+
		+	Syötti laskettiin kujalle ja jäimme odottamaan. Meditoituani keskiyöhön asti Batroth oli edeleen kujalla örisemässä, varsin vakuuttavasti. Hän hoiperteli kujalle ja kaukaisuudessa koira haukkui. Pian myös kuulimme BatRothin "Nyt saatana olis apulle tarvetta!" huudon ja ryntäsimme pihalle. Kujalla näytti olevan pakoon juoksevia hahmoja, ja yksi valtava koira.
		+
		+	Edessämme nelisti kaksi kääpiötä ja yksi hevonen, hevosen selässä olleen jampan kyntteliköstä sammui yksi kynttilä ja läheiselle katolle ilmestyi hahmo. Viitasin hahmon muille ja jatkoin takaa-ajoani. Koska hevonen kiisi kuitenkin karkuun, menin auttamaan BatRothia koiraolion nirhaamisessa.
		+
		+	Koira ei yhtään arvostanut minua vaan se puri minua palavalla kidallaan. Samalla BatRothin maaginen alasin murskasin koiran kallon puaniseksi mössöksi. Lähdin syöksymään pakenevien kääpiöiden ja heitä seuraavan sarvikuono-Halfarin perään. Katolla oli edelleen hahmo, joten astuin maagisilla kyvyilläni katolle ja lähdin seuraamaan hahmoa. Koska piilopaikkoja ei ollut päätin muuttaa itseni näkymättömäksi, varmuuden varalta.
		+
		+	Seurasin hahmoa jonkin torin laidalle, minne hän nätti jäävän kytikselle. Koetin jäädä itse jemmaan jonkin savupiipun taakse. Pian läheiseltä kadulta kuului ryminää kun vihainen sarvikuono syöksyi torille. Torin toisella laidalla kynttelikköä kannatellut haahmo ei näyttänyt siltä että olisi antanut suostumustaan siihen että häntä ammuttaisiin nuolella ammuin nuoleni alas torille missä kaksi punalakkista kaveria oli silpomassa BatRothia sirpeillään.
		+
		+	Katon rajalla ollut kynttelikköhahmo nosti pienen linssin josta hän kohdisti kuun valon Vercelagin panssariin. Savu ja palavan lihan käry nousi Vercelagin suunnasta ja Sarvikuono ravisti hänet pois selästään. Koska tämä oli selvästikkin merkki siitä että hän antoi suostumuksensa väkivaltaan ammuin häntä nuolella naamaan. Tämä ei näyttänyt häntä hätkähdyttävän, vaan hän muuttui neljäksi.
		+
		+	Samasa katolle, viereeni ilmestyi hevonen jonka selässä olevan piippalaksit alkoivat sohimaan minua sirpeillään. Tartuin kiinni nuoliviiniini, sanoin komentosanat ja se muuttui lyhytmiekaksi. Samalla eteeni ilmestyi tulimuuri, ahjon jumala antoi suojelustaan taas vaihteeksi.
		+
		+	Koska muutakaan ei ollut tehtävissä (jouseni tippui alas torille kun riehuin katonlaidalla punalakkien kanssa) kiipesin ränniä pitkin alas torille noutamaan joustani. Kun sain jousen käteeni olivat punalakit hevosineen palanneet todellisuuteen joten tarjosin nuoltani hevosen perseeseen (Kaikkien nautintojen temppelin vanhempi pastori, HesPavoe, oli antanut julistuksen että hevosen perseeseen vetämiseen ei tavinnut saada suostumusta).
		+
		+	En ehtinyt nauttimaan elämästäni pitkään ennen kuin ympärilleni ilmestyi lauma sikaolioita, jotka eivät näyttäneet lainkaan ystävällisiltä. Vaihdoin taas jousen kilpeen ja valmistuduin ottamaan iskuja vastaan. Muutaman iskun jälkeen huomasin että kaksi hirviötä sai Zargonthraxin mustia säteitä takaraivoonsa joten viimeistelin toisen niistä nuoliviini-taikamiekallani. Samalla myös BatRoth tuli paikalle esivanhempineen, mikä aiheutti taas yhden sikaolion häviämisen.
		+
		+	BatRoth murjoi esivanhempiensa kanssa viimeiset sikaoliot hengiltä. Loikkasin ylöspäin sormukseni voimalla ja juoksin kattoja pitkin Vercelagin luokse, ja yhdessä lähdimme juoksemaan kynttelikköhahmon perään. Juuri kun sain kynttelikköhahmon kiinni hän katsoi ja kuulimme tuskan kiljahduksen takaamme ja Zargonthraxin voittoisan "Naamaasi naaarapuolinen koira!" huudon. Vercelag lähti perään ja pyysi minua pysymään paikallani. Tein työtä käskettyä ja kaivoin jouseni esiin. Täräytin jousellani keskelle hahmon takaraivoa mutta nuoli vain tipahti pois, näemmä tarvisin maagisia aseita kohteen surmaamiseen.
		+
		+	Hahmo katosi jälleen, koetin katsella missä hän oli, mutta en nähnyt, näin kyllä että lähesitä katua pitkin oli tulossa kaupungin vartijoita. Varoitin ystäviäni asiasta ja ammuin valonuolen merkiksi suunnasta mistä he olivat tulossa. Muutuin näkymättömäksi ja aloin poistumaan paikalta kattoja pitkin.
		+

	[[Category:Pelaajahahmot]]		[[Category:Pelaajahahmot]]

← Vanhempi versio		Versio 4. joulukuuta 2017 kello 19.26
Rivi 1 193:		Rivi 1 193:

	Päästyäni majataloon otin itselleni nimeksi huoneen Mal Cantarin minellä ja huomasin että minulla oli maaginen origamikäärö jonka kanssa saatoin lähettää viestin eteenpäin BatRothille.		Päästyäni majataloon otin itselleni nimeksi huoneen Mal Cantarin minellä ja huomasin että minulla oli maaginen origamikäärö jonka kanssa saatoin lähettää viestin eteenpäin BatRothille.
		+
		+	'''Seuraavat tapahtumat Vol suoritti yksinään samalla kun muu seurue seikkaili [[Haltiarunoutta#Mrand § Mrand\|Mrandin]] kanssa.'''
		+
		+	Loihdin vaatteeni hieman paremmin paikaan sopivaksi ja lähdin etsimään hieman karkeapia kapakoita. Pienen keskustelun jälkeen sain tietää että Azonan kaupphuone olisi paras tarkoitustamme varten. Tarkastelin hieman heidän kartanoaan ja suunnittelin keikkaa.
		+
		+	Bat'Roth lähetteli viestejä, he olivat matkalla Sinisolan suuntaan, käskivät pysyä piilossa. Heillä oli suunitelma, joka oli varsin lähellä omaa suunitelmaani, joten jatkoin sen toteuttamista.
		+
		+	Viikko vieräthi.
		+
		+	Gozan Azona oli vanha kääpiö joka tykkäsi tutkia kaupungin kapakoissa. Pienen illuusion turvin hänelle oli helppo lirkutella, samalla kun 'lainasin' häneltä suvun sinettisormusta. Jatkoin vanhan kääpiön juottamista samalla kun uudet ystäväni kävivät nopeasti väärentämässä sormuksen. Jouduin terästämään ukon juomia varsin rankasti ja lopulta jouduin käyttämään uniloitsua mutta sain ukon tajuttomaksi, ja sujautin vastatehdyn väärennetyn sormuksen hänen sormeensa.
		+
		+	Seuraavaksi kävin hankkimassa tietoja, Azonan huone piti aina silloin tällöin "kaunapäiviä" jolloin koko suku kerääntyi kartanon kaunakappeliin kertaamaan kaikkia kaunoja joita suvulle oli tapahtunut. Seuraava kaunapäivä olisi 20 päivän päästä.
		+
		+	Kaunapäivää edeltävänä yönä kävin "lainaamassa" heidän kassakaapistaan heidän velkakirjojaan ja valtakirjan jolla saatoin hakea Sinisolan valtionpankista heidän rahansa ja tiedot mitä meidät oli lähetetty hakemaan.
		+
		+	''' Tässä vaiheessa perinteinen roolipeliseikkailu jatkuu '''
		+
		+	Ovelleni koputettiin, vedin päälle punaisen silkkisen aamutakkini ja avasin oven. Majatalon juoksukääpiö oli ovella tuomassa viestiä. Ystäväni olivat saapuneet kaupunkiin juuri sopivasti. Kipaisin alakertaan tervehtimään heitä ja pyysin heidät huoneeseeni (samalla kun pyysi Grontan väärentäjää poistumaan hilajisesti).
		+
		+	Pyysin ystäväni sisään tarjosin hieman viiniä ja poistin illuusion joka kätki taaskensa seinän mille olin laatinut suunitelmani. Voisimme saman tien hakemaan Azonan valtakirjalla heidän tililtään rahaa, jos tekisimme iskumme jjuri ennen lounasta, saisimme mukaamme vain harjoittelijan, jonka tahto ei olisi tarpeeksi voimakas loitsuilleni.
		+
		+	== Suunnitelma<s> B </s>5 ==
		+
		+	Juuri kun sain suunitelmani esiteltyä kuulin parvekkeen ovelta huutoa, "Azonan kauppahuoneen kimppuun hyökätty! Mellakka kaupungissa! Käynti aliseen kaupunkiin kielletty!". Bat'roth totesi että heidän suunitelma B taisi juuri tuhota minun suunitelmani A.
		+
		+	Oli aika tehdä suunitelma C. Kehitimme itsellemme valeidentiteetit, Bat'Roth oli tästä lähin Bart, Zargonthrax oli Sirkka, Vercelack oli Bryant ja Halfar oli ottanut nimen arkkivelho Pamajarilta. Jatkoimme seuraavaksi etsimään meidän yhteyshenkilöämme kaupungissa. Hän oli ylisessä kauppalassa, Zranzhorissa, tosin kannattaisi hieman kiertää Azonin kartano.
		+
		+	Tehtävänä oli mennä Bram'Bghurin kapakkaan Moiziossa ja tilata vuoristovedellä pirskoteltu mallasolut ja kinkkuvoileipä.
		+
		+	Loikkasimme ylösvievän ketjuradan kyytiin. Normaalisti en käyttänyt sitä sillä se oli varsin kallis (Yksi kultaraha) mutta se oli huomattavasti nopeammin. Kätevänä puolena kaupungissa oli se että ylhäällä, missä suurin osa omaisuudesta oli, pääsi nopeasti alaspäin jos oli kiire.
		+
		+	Kerroin hieman paikallisista rikollisjoukkioista. Kolme suurempaa liigaa oli kaupungissa ja heillä oli tällä hetkellä isommpi riita ja reviirisota menossa.
		+
		+	Zhauhupoigam oli huonotapainen nuorisojengi joka koostui maatilojen työntekijöistä. Myivät Siniheltaa ja suojelusta. Heidät tunnisti lierihatuista ja juchi paidoistaan.
		+
		+	Siirtotyöläisten varjounioni hoiti salakuljetusta vuorella. Se oli siirtotyöläisten unionin salaisempi jaosto.
		+
		+	Olin myös kuullut verihiekan killasta, joka hoiti kaunoja ja huoneiden välisiä kärhämiä hieman oaperäsiemmin (veitsillä yössä).
		+
		+	Aatelissuvuilla oli jokaisella oma kaivoskuilu vuoren sisällä. Kaikki kuilut yhdistyivät kuninkaan kuiluun, ja se oli ainoa pääsy maan pinnalle. Tällä kuningas, Vorsh'Vebgo, pystyi vahtimaan etteivät muiden sukujen kaunat riistäytyneet käsistä.
		+
		+	Sirkka katseli kaukoputkella Azonan huoneen suuntaan, kertoi että siellä oli joku örkki punaisen lipun kanssa, velho heittelemässä loitsuja ja muuta vastaavaa menoa. Jatkoimme ylöspäin samalla kun alas tuli samanlaisia lauttoja täynnä kääpiösotilaita, useita lauttoja täynnä kääpiösotilaita matkalla Azonan kauppahuoneen kartanon raunoiden suuntaan.
		+
		+	Matkan kuluksi aloimme keskustelemaan [[Monster Manuel]] kirjasarjasta, se oli varsin tunnettu sarja jonka Sirkka oli saanut jostain haltuunsa. Saavuimme viimein Moizioon ja aloitimme kapakkamme etsimisetn. Bart koetti kysyä paikalliselta, ja pian saimmekin kulkuohjeet. Suoraan isoareittiä sueprior streetiä, käänytään vasemalle, sittn oikealle, kolmas vasemmalle, käänytään oikealle, mennään oikein kunnon perseeksi nimetty kuja, jonka takana oli aita jonka yli kiipeämällä pääsisimme paikalliselle tunkiolle missä oli reikä seinässä. Reiästä kuljettuamme pääsisimme paikkaan missä oli tynnyreistä rakennettu baari, se ei vielä ollut oikea paikka, vaan oikea paikka oli tätä vastapäätä oleva paskahuusin näköinen paikka, jonka alla Bran'Bargh oli.
		+
		+	Jatkoimme kauniita ja hyvinhoidettuja katuja pitkin, siiryimme kujalle missä turpaanvetogrillillä kaksi kääpiötä "keskustelivat henkeviä". Seuraavaksi ohitimme raiskauskujan, ja koetin olla tekemättä rasistisa vitsejä. Seuraavalla kujalla oli seinälle levitetty, mahdollisesti kääpiö. Paikalla oli kaksi hattupäistä ja Juchi paitaista kääpiötä katselemassa kättensä töitä. "Tekö tän teitte? Joku levitti esan seinään!" he kysyivät.
		+
		+	Otimme hieman etäisyyttä ja yhtäkkiä havaitsimme katoilla juoksevia varjoja, ja pian samaan suuntaan juoksi joukko Zauhupoigia heidän perässään. Sirkka mainitsi vielä että kadulla kulki joku Gnome.
		+
		+	Saavuimme virtsanhajuiselle kujalle joka päättyi aitaan. Bryant nosti Sirkan aidan yli, siellä oli punaisia lyhtyjä ja haju oli sellainen että seura ei montaa kuparirahaa maksanut, enemmän kuin halvinkaan kurkku. Erään talon kyljessä oli reikä jota vastapäätä oli puuliiterin oloinen hökkeli jonka ovi roikkui yhden saranan varassa. Siellä oli luukku lattiassa ja tikkaat alas. Kivuttuamme alas huomasimme olevan paikassa joka oli selkeästi parempilaatuinen kun olimme olettaneet. Täällä oli jopa elävää musiikkia (jos nyt paikallista bardia pystyi eläväksi kuvaamaan).
		+
		+	Istuimme pöytään ja katsoimme äärettömän lihavaa kääpiötä joka juuri oksensi keuhkojaan mukiin. Bart taputti minua selkään ja lähdin tiskille. "Mallasolut jonka päälle on pisrkoteltu vuoristovettä ja kinkkuvoileipä". Hän otti mukin johon oli aikaisemmin oksnetanut, täytti sen oluella ja kaivoi kaapista jonkin esineen joka oli ehkä joskus ollut kinkkuvoileipä.
		+
		+	Olin menossa takaisin kun baarinpitäjä sanoi "Hei, unohdit kuitin". Kävin noutamassa kuitin jossa oli uudet ohjeet meille. Tujiotimme hetken tuoppia jota Bart imuroi. Kinkkuvoileipä livisti sinä aikana karkuun. Tämän jälkeen lähdimme matkaan seuraten kuitin antamia ohjeita.
		+
		+	Erään roskiksen taakse oli piirretty kartta, ilmeisestikkin meidän piti palata Silsuuniin, missä ohjeet oli piilotettu rapumertaan. Tosin Sirkka oli sitä mieltä että tämä oli vain paikallinen kartta joka ohjasi meidät isoon varastohalliin ketjutieasemaa vastapäätä. Sirkka kolkutti oveen. Koetin sano että olimme Tiiran asialla ja tämä aiheutti oven avaamisen, ja pääsimme yksi kerrallaan sisään minuutin välein.
		+
		+	Odotellessani kävin hakemaan hieman Gyrosta aseman nakkikioskilta. Lopulta pääsin sisään pitkään eteiseen. Sen toisessa päässä oli ovi joka johti saastaiseen kellariin joka oli täynnä kaikenlaista saastaa. Seinät oli tapetoitu kartoilla, kuvilla ja niiden välillä kulkevilla naruilla.
		+
		+	Istuimme alas puhtaan oloisten nojatuolien päälle. Takan vieressä oli villisilmäinen kääpiö "olitteko varma ettei kukaan seurannut teitä?" hän kysyi.
		+
		+	Keräännyimme yhteen ja aloimme kertaamaan suunitelmaa viisi. Tarkoituksena oli murtautua Sinisolan kuninkaallisen pankin holviin ja viedä tallelokeron viisi sisältö.
		+
		+	Kääpiömme kertoi että todelliset viholliset olivat Lohikäärmeitä, selkeästikkin paranoidi skitsofrenia. Kaikki oli massiivinen lohikäärmeiden salaliitto. Mitään suunitelmaa ei edes ollut, koska silloin kukaan ei pystyisi suunitelemaan meidän suunitelmamme ympäri, erittäin '''Nerokasta'''. Tarvisimme edelleen kulkuluvat, ja Azonan kauppahuoneen kulkuluvat eivät varmaankaan enää toimineet. Tarkoituksena oli tehdä tuttavuutta rikollisliigojen kanssa, he kykenisivät ehkä järjestämään kulkulupia meille.
		+
		+	Pankki oli perustettu vuonna 1620, ja tähän asti kukaan ei ollut ryöstännyt holvia. Meidän kannattaisi aloittaa illuusionistivelhosta, Archibalamista, joka oli juuri saapunut kaupunkiin. Örkki-insinööri Nanchalla olisi tietoa kuinka holveja murretaisiin. Paikallinnen naistenkääpiö, Muigelmos, oli varsin tunnettu rikkaiden leskien viettelemisestä ja heidän rahojen vienmisestä. Ryhmän kruunasi louhijan, ei tiedetty kuka vai mikä se oli, mutta alisessa kaupungissa oli joku joka kykeni louhiaan käsittämättömällä nopeudella.
		+
		+	Poistuimme kadulle. Oli aika aloittaa suunitelman viisi laatiminen.

	[[Category:Pelaajahahmot]]		[[Category:Pelaajahahmot]]

← Vanhempi versio		Versio 7. marraskuuta 2017 kello 00.27
Rivi 1 114:		Rivi 1 114:

	Havahduimme taas tyhjässä tanssisalisssa missä oli valtava määrä mustia mörököllejä tikut ja oksat käsissään. Mörököllit katselivat meitä hetkisen, alkoivat pitämään älänmölöä ja pakenivat varjoihin.		Havahduimme taas tyhjässä tanssisalisssa missä oli valtava määrä mustia mörököllejä tikut ja oksat käsissään. Mörököllit katselivat meitä hetkisen, alkoivat pitämään älänmölöä ja pakenivat varjoihin.
		+
		+
		+	Olimme hylätyssä tanssisalissa, se oli varsin hieno sekin, mutta tällä hetkellä talvikunnossa. Lähdimme tutkimaan ympäristöämme. Krautheim meni avaamaan ovea voimalla ja saikin ne auki. Edessämme oli pitkähkö käytävä jonka päässä oli ovet mistä pääsi takaisin suureen saliin.
		+
		+	Jatkoimme hieman paikkojen tutkimista. Samalla kun Krautheim avasi ovia väkivalloin koputtelin seiniä ja etsin salaovia mutta onnistuin kuulemaan jotain puheensorinaa. Juuri kun olin kertomassa sitä tovereilleni Krautheim rysäytti oven auki jonkinlaiseen kasinoon. Korttipelipöytiä ja rulettia oli tarjolla, kasinon naapurihuone oli se mistä puhe kuului joten lähdin hiippailemaan siihen suuntaan.
		+
		+	Vilaksiin aukosta ja näin paikallisen baarin, mahonkitiskin edessä oli varsin mukavan näköisiä jakkaroita ja takana hyllyllinen pulloja. Nurkassa oli pöytä jonka ääressä oli viisi Goblinia lyömässä korttia. Krautheim meni juttelemaan Goblineille, kysyi mitä olivat tekemässä täällä ja kun vastaus kuului "Pelataan läpsyä" BatRoth ja Krautheim liittyivät peliin. Panoksena oli viisi hopearahaa, mutta koska halusin vielä selvitellä mitne peli toimi siirryin baarin taakse tarjoilemaan drinkkejä.
		+
		+	Jututimme hieman Goblineita, he kertoivat että velho istui toimistossaan toisen kerroksen keskellä, he ievät tienneet miten se pääsisis sisään. Loitsukirjaakaan he eivät olleet löytäneet, kehoittivat menemään kirjastoon, ruokasalsita katsoen läntinen ovi.
		+
		+	Goblinit tilasivat hieman drinkkejä, ja koetin auttaa kavereitani sekoittamalla niille vähän tujumpaa drinkkiä, mutta Goblini vaan heitti drinkin ykkösellä naamaan ja ei ollut moksiskaan. Peli alkoi käymään aika kovana, panos oli jo noussut sataan kultarahaan. Krautheim onnistui voittamaan käden ja kynittyämme Goblinit puhtaaksi jatkoimme matkaamme.
		+
		+	Ruokasalissa koetimme saada ruokasalin ovea ja kaksi vahvaa olkapäätä saikin sen avattua. Löysimme itsemme kirjastosta. Otin hyllystä Reodil Sinihuulen legendaarisen runokoelman "Rakkauden tien öiset risteykset" aloitusrunon "[[Haltiarunoutta\|Silmät kauniit kuin öinen valtatie]]" kunnes minun käskettiin lopettamaan.
		+
		+	Sen jälkeen istahdin tuolille ja huomasin että joku oli jättänyt vahakantisen vihkonsa sille. Se oli täynnä maagisia riimuja ja ympyröitä, varmaan jonkinlaisen rituaalin laboratorioteksti. Ainakin yksi rituaali oli loitsu jolla saatettiin sulkea jokin tietty alue, vähän samaan tapaan kun velhon toimisto oli suljettu. Annoin vihkon Zargonthraksille koska hän oli paremmin tutustunut arkanismin saloihin. Hän luki vihkosta ohjeet rituaalin purkamiseen. Rituaaliin tarvittiin hillokasta keskitanniinista viiniä, hieman silkkiä, 500 kultarahan edestä jalokiviä jotka oli liuotettu universaaliin liuokseen, sen päälle oli pirskotettu mettä kymmenestä kukasta.
		+
		+	Juuri kun hän sai ohjeet luettua kirja räjähti. Loikkasin ketterästi taaksepäin. Samalla katossa olleet valopallot syöksyivät kimppuumme. Ensimmäinen antoi minulle sähköiskun ennen kuin ehdin saamaan kilpeäni esiin. Kaivoin aseeni esiin ja koetin osua yhteen olioon mutta en saanut sattumaan, en oikeastaan ollut varma haluanko tökätä säköoliota metallisella miekalla.
		+
		+	Yksi olioista osui selkääni, koetin loikata hieman sivuun mutta tunsin silti voimakkaan sähköpurkauksen selässäni. Jonkin aikaa taisteltuani sain jopa osumaan olioon, silmäkulmastani näin että BatRoth oli maassa ja ottamassa lukua.
		+
		+	Halfar sai muutettua BatRothin tilan kuolevasta eläväksi samalla kun murjoi yhden pallosalaman rikki. Itsekkin sain oman pallosalamani hajoitettua. Sen jälkeen lävistin pallosalaman Halfarin edestä, mutta vaikka löinkin säiläni siitä läpi ei olio ollut siitä moksiskaan. Puhkaisin olion seuraavalla iskulla ja katsoin ympärilleni. Halfarin kimpussa oli vielä yksi pallo joten koetin iskeä sitä, huonolla menestyksellä.
		+
		+	Olio antoi minulle hieman sähköä, BatRoth koetti auttaa mutta en silti saanut osumaan. Toisella yrittämällä sain miekkani osumaan olioon mutta se ei näyttänyt välittävän säilästäni. Onneksi Krautheim sai olion hengiltä jumalten siunaamalla miekallaan.
		+
		+	"Mitä te olette riehuneet minun kirjastossani? Missä minun toinen kenkäni on?" Koetin heittää ehdotusloitsua mutta hiljennyin kun hän heitti oman loitsunsa ensin.
		+
		+	Jäimme rentoutumaan hetkiseksi räjähtäneen kirjaston raunioissa. Sen jälkeen lähdimme etsimään asioita joilla saatoimme ratkaista oven arvoituksen. Aloitimme kellarista, koska päärilä oli enemmän rahaa kuin älyä olisi varmaan parasta aloittaa Punametsän vanhan viinipuristamon tuotteista. Ne olivat hilloisia ja keskitaniinisia, sekä aivan liian kalliita verrattuna laatuunsa.
		+
		+	Muutaman viinipullon korkkaamisen jälkeen lähdimme tutkimaan Velhon matka-arkkua, josko siellä olisi jalokiviä ja silkkiä. Kiipesin arkkuun ja sen pohjalla oli kaksi arkkua jotka nostin ylös ja vein ne parvekkeelle. Toin myös gnomekokoiset silkkibokserit, muuta silkkiä ei löytynyt. Menin parvekkeelle avaamaan arkkuja. Ensimmäinen avautui kivasti ja siltä löytyi jalokiviä, verikiveä, krysofaasia ja niin edespäin. Arvioin että ne olivat 300GP:n arvoista. Pullo vaalenapuanista, sekä toinen violettia nestettä.
		+
		+	Seuraavassa laatikossa oli pronssinväristä öljyä pullossa, Erinnäisiä muitakin pulloja sekä taikasauvva. yhdessä pullossa oli jopa etiketti joka kertoi että "seittiä, nautittava suun kautta". Löysimme myös rannekorut, mustat, mustia kuin reikä maailmankaikkeudessa ja niitä ei saanut siirettyä toisistaan yli kahden metrin päähän. Toisessa pullossa oli sisällä pyörivä kurimus ja ohjeet "Nautittava suun kautta, hyvää!". Löysimme myös magisen sulan, ja kaksi maagista kääröä. Löysimme myös mustan, onton kartion jossa oli kansi jonka pystyi nostamaan pois. Pullollisen läpinäkyvää nestettä jossa luki "Nautittava suun kautta, terveellistä." Keskikokoiset saappaat.
		+
		+	Seuraava pysähdys oli alkemialabrassa. Koetin katsella ansoja, mutta kun en nähnyt niitä kävelin sisään ja huomasin olevan tupakkahuoneessa, labran takana. Koska muutakaan tekemistä ei ollut, koetin käyttää maagista astumistani ja päädyin pieneen huoneeseen kartanon kaakkoispäädyssä. Astuin ulos käytävään jossa kaksi saksikyrmyn raatoa mätäni.
		+
		+	Kävelin takaisin ystävieni luookse, tällä kertaa Zargonthrax katosi jonnekin. Sain idean, koetin kävellä huoneeseen takaperin mutta päädyin takaisin palvelijoiden huoneeseen. Palasin alkemialbran ovelle ja koetin seuraavaksi noukkia asioita sieltä maagisilla kyvyilläni. Ikävä kyllä myös maaginen käteni siirtyi jonnekkin.
		+
		+	Menin etsimään jotain keppiä jonka voisin työntää ovesta läpi mutta löysin vain taulun. Koetin työntää taulun ovenläpi ja se katosi. Kun vedin taulua takaisin se oli märkä. Muistin aikaisemmin näkemäni huoneen joka oli täynnä vettä. Samalla kun ihmettelin asiaa Zargonthrax käveli ovesta ja katosi. Koska haikalan täyttämään huoneeseen olisi ikävä joutua lähdimme kohden huonetta mistä läpimärkä Zargonthrax juuri saapui.
		+
		+	Halfar päätti muuttaa maailmaa rikkomalla oven karmit. Zargonthraxin sorkkarauta teki selvää jälkeä raameista. Kun koetin taulua sen meni mukavasti sisään. Vein taulun takaisin seinälle, koetin hieman kuivailla sitä mutta se ei kauheasti parantanut tilannetta. Hetkisen kuluttua menin laboratorioon katsomaan ansoja.
		+
		+	Pitkän etsimisen jälkeen löysin mustan pullon jonka kyljessä luki että "Kertalaaki". Seuraavaksi lähdin etsimään kukkia joisata saisimme mettä mutta se aiheutti hieman ongelmia sillä löysimme vain 9 kukkaa. Koska ainoa paikka mistä emme olleet tarkastaneet oli pensassokkelo päätimme mennä sinne. Itse suunnistin parvekkeelle antamaan neuvoja. Hiljaa hiivin taloon, ja toiseen kerrokseen. Koska en ollut varma olivatko ovet anoistettua menin ikkunasta ulos tuolilla.
		+
		+	Kun olin asemissa lähtivät ystäväni tutkimaan sokkeloa. Lopulta he pääsivät keskelle missä olin näkeviväni jotain kukkaistutuksia. Kun katselin sokkeloa se näytti muuttuvan kaiken aikaa. Pian ystäväni olivat pensaikon ympäröiminä ja Zargonthrax alkoi leikkaameen pensaita magiallaan.
		+
		+	Pensaikko ympäröi ystäväni kokonaan, ehdotin heille tulen käyttämistä ja Zargonthrax teki työtä käskettyä. Valtava tulipallo räjähti keskellä pensaikkoa. Kuului ääni kuin valtava vauvva vetäisi henkeä ennen kuin se aloittaisi rääkymisen.
		+
		+	Ryhmä juoksi Zargonthraxin tekemään aukkoon samalla kun valtava kasa pensaita hyökkäsi heidän kimppuunsa. Keskelle pensaikkoa ilmestyi mustia lonkeroita joka alkoivat läiskimään pensaita pois tieltä. Ryhmä onnistui juoksemaan lonkeroiden läpi (paitsi BatRoth) samalla kun muutama pensas hieman kutitteli heitä. Laskin köyden alas siltä varalta että he haluaisivat kiivetä ylös mutta he vain juoksivat sisään alakertaan.
		+
		+	Pensaat jatkoivat matkaansa sisälle, ikkunalasit alkoivat särkymään. Keräsin köyteni takaisin ylös ja hiivin sisälle etsimään mihin he olivat juosseet. Tajusin että en ollut kovinkaan turvassa täällä. Juoksin velhon makuuhuoneeseen ja dyykkäsin sisään matka-arkkuun. Pian myös muu ryhmäkin saapui huoneeseen valtavan pensasaidan seuraamana. Aloimme tunkemaan asioita oven eteen ja valmistauduimme myymään henkemme kalliilla pensaistolle. Oven ulkopuolelta kuului oksien rapinaa ja hakkaamista.
		+
		+	Koetin hieman katsella olisiko täällä mahdollista kokkailla hieman lounasta mutta täällä ei näyttänyt olevan mitään keinoa kypsentää ruokaa, mutta ainakin magiani auttoi asiaan.
		+
		+	Noin tunnin lepäilyn jälkeen aloimme tekemään suunitelmaa. Krautheim testasi löytämäänsä taikasauvaa ja muuttui paviaaniksi. Kyysin että pystyisikö hän kiipeämään seinillä mutta hän vaan palasi takaisin puoli-ihmiseksi. Hän heilautti taikasauvvaansa uudelleen ja muuttui tällä kertaa korppikotkaksi. Avasin ikkunan ja ehdotin josko Koppiheim voisi käydä tiedustelemassa.
		+
		+	Krautkotka palasi huoneeseen, muuttui takaisin ja kertoi että pihalla ei näkynyt yhtään pensasta. Katsoin ovesta ulos ja siellä oli pensas. Tökkäsin sitä miekallani, pensas kiljaisi ja paikalle saapui useampi pensas raapimassa ovea rikki.
		+
		+	Jatkoimme suunitelmien tekoa. Koska piha näytti tyhjältä voisi olla mahdollisuus laskeutua alas ja etsiä jalokiviä alakerrasta. Otimme velhon matka-arkun kantoon samalla kun minä menin avaamaan toisen makuhuoneen ovea. Kartano jatkoi matkaansa idänsuuntaan.
		+
		+	Toisessakin makuuhuneessa oli pylvässänky, mukava nojatuoli ja muuta vastaavaa tavaraa. Rupesimme etsimään koruja ja arvotavaraa huoneesta. Krautheim löysi korulaatikon jonka avasin ja saimme helmikaulakorun ja lisää jalokiviä, arviomme mukaan meillä oli nyt tarpeeksi rituaalia varten.
		+
		+	Halfar koetti saada minua suorittamaan rituaalia mutta minua hieman epäilytti universaalin liuottimen juominen. Päätimme koettaa sekoittaa juoman ja kokeilla pari tippaa, ennen kuin joisin koko paukun.
		+
		+	Zargonthrax sai juoman sekoitettua, ja kiipesin köyttä pitkin alas. Kävelin toiselle puolelle taloa ja maistoin juomaa. Se pltti sormiani mutta sitten muistin että talo piti kiertää ensin ja juoda vasta sitten. Kolmannella kierroksella vastaan tuli kolme puskaa ja lähdin juoksemaan taloa ympäri nimeäni pohtien takaperin.
		+
		+	Pikkuhiljaa pensaita alkoi kerääntymään perääni. Lopulta saavuin parvekkeen kohdalle ja sidoin köyden lanteideni ympärille. Juomani oli muuttunut helmiäisen valkoiseksi ja nauttiessani sitä se maistui mukavan vanilijaiselta. Minua kiskottiin ylös ja allani pensaat jäivät heilumaan.
		+
		+	Katsoin ovea ja siellä oli kahdeksan pensasta odottelemassa. BatRoth otti kärjen ja iski pensasta vasarallaan. Pensaat heiluivat BatRothin edessä mutteivät saaneet piikkejään hänen panssaristaan läpi. Astuin BatRothin viereen ja rikoin yhden pensaan. Krautheim silpoi muutaman pensaan hajalle ja Zargonthraxkin esitteli mustien säteidensä kanssa.
		+
		+	Juoksin keskiovelle, koputin sitä jolloin siinä ollut loitsu raukesi. Repäisin oven auki, huusin jotta "Huonepalvelu" ja muutin itseni näkymättömäksi. Syöskyin huoneeseen sisään, siellä oli pieni vihaisen näköinen maagi joka teki oudon eleen ja muuttui siniharmaaksi. Velho näki näkymättömyyteni läpi ja huomasin että olin jossain oudossa paikassa.
		+
		+	Olin jossain paikassa missä oli tuoleja eikä oikeastaan mitään muuta. Istuin tuolille ja aloin meditoimaan. Aikaa kului jonki verran, en oikeasaan tiedä kuinka kauan, ja sitten huomasin olevani taas normaalissa maailmassa. Koska kavereita ei näkynyt aloin hiipimään pihaa kohden. Koska tyhjin käsin lähteminen oli tylsää nappasin matkalla mukaani ruosteisen rautarenkaan matkamuistoksi, se tuskin oli kovinkaan arvokas velholle.
		+
		+	Pihalla Zargonthrax oli seisoskelemassa voimakentän reunalla katsoen ohikiitävää maisemaa. Kun saavuimme paikalle Zargonthrax ja Halfar katosivat lonkeroiden kiskomana jonnekkin ulos. Itse katselin että kuinkakohan rurvallista oli loikata voimakentän läpi. Velho katseli meitä vihaisena, BatRoth koetti työntää Zargonthraxin repun ulos muttei onnistunut. "Minnekkäs pojat oli menossa?" Hän kysyi ja kaukosiirsi BatRothin ja Krautheimin pihalle, minä ilmestyin näkyviin ja sanoin että "Sinisolan kääpiövaltakuntaan"
		+
		+	= Sinisolan kaupunki =
		+
		+	Huomasin seisovani oluttynnyrissä ja järkyttynyt kääpiö oli valittamassa asiasta. koetin hieman sovitella asioita ja selvisin maksamalla kolme kultarahaa. Kysyin hieman missä olisi sopiva majatalo ja minut neuvottiin kultaiseen kukkoon. Jätin ostamani kaljatynnyrin tienpieleen ja kirjoitiin kylkeen jotta "Ilmaista kaljaa".
		+
		+	Päästyäni majataloon otin itselleni nimeksi huoneen Mal Cantarin minellä ja huomasin että minulla oli maaginen origamikäärö jonka kanssa saatoin lähettää viestin eteenpäin BatRothille.

	[[Category:Pelaajahahmot]]		[[Category:Pelaajahahmot]]

@@ Rivi 995: / Rivi 995: @@
 Halfar viimeisteli olion miekallaan. Se vaikutti varsin kuolleelta. Zargonthrax tökki oliota, mutta hän osasi vain sanoa että tälläisiä olioita ei ollut olemassa. Istukslimme siinä kadunvarressa huilaamassa kun panssarin sisältä kuului pyörivää ääntä ja olion sisältä vieri musta kuula joka daHelfalla oli käsissään ennen olion ilmestymistä.
-=== Kohti kääpiöiden maata ===
+= Kohti kääpiöiden maata =
 Muutama viikko vierähti samalla kun kaupungissa siivoiltiin jälkiä, saimme jopa kiitosta koska olimme estäneet kalmankultin rituaalin. Silosuun kävi neuvotteluja haltiakaupunkien kanssa ja saimme kärrylisen kultarahoja korvaukseski kuolleista orjista. Myös kalmakultti joutui haltiamailla oikeuden hampaisiin. Yliopsito tutki mustaa palloa jonka saimme takavarikoitua kultilta, mutta ikävä kyllä yliopiston maine oli mennyt ja suuri osa opiskelijoista sekä professoreista oli kadonnut.

← Vanhempi versio		Versio 23. lokakuuta 2017 kello 15.29
Rivi 904:		Rivi 904:

	Epäillyt raadot näyttivät olevan haltioita. Batrothin mielestä 20-25 vuotiaita lapsia. Lastasimme heidät kärryille ja kuljetimme heidät linnkkeelle. Pian Hlenha saapui paikalle ja sai taas kohtauksen, ihan hyvästä syystä. Hän tunnisti yhden heistä erään tärkeän haltiasuvun jälkeläiseksi.		Epäillyt raadot näyttivät olevan haltioita. Batrothin mielestä 20-25 vuotiaita lapsia. Lastasimme heidät kärryille ja kuljetimme heidät linnkkeelle. Pian Hlenha saapui paikalle ja sai taas kohtauksen, ihan hyvästä syystä. Hän tunnisti yhden heistä erään tärkeän haltiasuvun jälkeläiseksi.
		+
		+	== Diplomatiaa, veriuhreja ja kalmankultteja ==
		+
		+	Lyhyen debriiffin jälkeen kiiruhdimme kaupunginvaltuuston hätäkokoukseen jossa kaupunginhallitus päätti että kaupungin portit suljettaisiin, etteivät mahdolliset epäillyt päässyt pakoon. Kaupunginhallitus lähetti myös viestin haltiavaltakuntiin kertomaan mitä oli tapahtunut.
		+
		+	Lähdimme saattamaan tahdonkantajaa hedelmätarhojen kaupunkiin. Joku oli napannut myös Zargonthraxin mukaamme. Kahdesta puusta tehty holvikaari avautui eteemme ja kävelimme hedelmätarhojen kaupunkiin. Olimme tutunoloisessa alkovissa kaupungin kupeessa, pyramidin välitasanteella. Papit messusivat päiväuhrauksen kunniaksi pyramidin huipulta.
		+
		+	Meitä oli vastassa varin hienoihin panssareihin pukeuneita haltioita, eniten rautaa kaulassaan oleva haltia käski meitä seuraamaan ja teimme työtä käskettyä. Kävelimme torin läpi rakennukselle joka nimikyltin mukaan kuului kaupungin johtavalle virkahatialle, tänne taisimme ilmoittautua kun ystäväni oli telonut muutaman ihmisen.
		+
		+	Etsivä ylipappi Silvan otti meidät vastaan, hänellä oli edessään kasa liuskoja joita hän tutkiskeli. Orjat toivat meille muutaman tuolin ja hieman teetä. Koetin, pienessä laskuhumalassa, kertoa päivän tapahtumista mutta etsivä ylipappi käski jonkun paremmassa kunossa olevan puhumaan ja kertomaan miksi olimme sumanneet kahdeksan varsin maineekkaan haltiasuvun jälkeläistä.
		+
		+	Koetimme selittää että he olivat väijyttäneet meidät näkymättömänä johon Halfar lisäsi että he taistelivat urheasti, tämä ei selkeästikkään vaikuttanut etsivää ylipappia. Kun Halfar sai jalkansa pois suusta pääsimme kertomaan että epäilimme kuolleita nuorukaisia taikapiirin tekemisestä. Tässä vaiheessa mieleeni juolahti että nuoret opiskelijat eivät välttämättä olleet tarpeeksi taitavia heittämään sen verran voimakkaita loitsuja kuin se jolla minua ammuttiin selkään. Jaaritteluni kuitenkin keskeytettiin kun tahdonkantaja potkaisi minua reiteen. Ehkäpä minun kannattaisi keskittyä teen juontiin.
		+
		+	Pitkän vaivaantuneen hiljaisuuden jälkeen etsivä ylipappi aloitti puhumaan "Tämä tuhansien toiveiden yön tapaus on ollut meillä tutkinnassa, ja emme ole jakaneet kanssanne kaikkea mitä olemme itse saaneet selville. Olemme kuitenkin itsekkin tutkineet asiaa." Hän laski kätensä vieressään olleiden papereiden sekaan, otti sielta kansion ja ojensi sen meille.
		+
		+	"Valtakunnassamme, sekä teidän kaupungissamme, on toiminut eräs jumalamme synkemmän olemuksen kultti." Katsoin sivusilmällä saamiamme papereita, niissä kerrottiin radikaalista uskonnollisest kultista nimeltä 'hänen synkinpien kasvojensa nimeen' johon oletettavasti kuului useita varakkaita sukuja ja yhteiskunnallisia tahoja. Se oli alkanut harmittomana salaseurana mutta nykyään se oli pahasti radikalisoitunut, kuolleet epäilymme kuuluivat näihin edellämainittuihin sukuihin.
		+
		+	Ise Aurinkohallitsija oli antanut ohjeen että haltiavaltakunnat korvaisivat kaikki taloudelliset meneytksemme, mikä oli varsin mukavaa. He olivat myös valmiita auttamaan meitä sotilaallisesti tai tutkinnassa, mikäli sellaista apua tarvitaan.
		+
		+	Jatkoimme hieman miettimään asioita, tosin itse hieman ihmettelin että eikö tässä talossa asunut joku muu kun viimeksi kävimme täällä. Zargonthrax pyysi hieman tutkimuspaua, vaikka olimmekin varsin taitavia apu oli aina paikallaan. Pyysin kopioita papereista, mutta Zargonthrax sanoi että oli juuri tekemässä sitä oudolla kädessä pitämäällän laitteella jossa oli ueista nappeja ja painikkeita joita hän näpytteli, hän lupasi että saisimme paperikopiot myöhemmin.
		+
		+	Olimme lähtemässä huoneesta kun Zargonthrax aloitti tekemään kuviota etsivän ylipapin papereita "Anteeksi, en tiedä mitä olen tekemässä" hän sanoi. Ylipappi vain itsui ja katsoi muodostuvaa kuviota. Poistuimme huoneesta, Zarfonthrax oli myös kovin ihmeissään tekemästään kuviosta.
		+
		+	Meidät saatettiin alaovelle seuraavien vartiojoiden huomaan, jotka saattoivat meidät portille. Olimme taas Silosuunissa, tahdonkantaja ei ollut lainkaan tyytyväisen oloinen kääpiö.
		+
		+	Palasimme kaupungintalolle kertomaan haltioiden terveiset. Koska kultti oli nyt näkyvillä meillä oli kiire, portit olivat kiinni ja muureja vartioitiin mutta korkean tason velhoilla oli muitakin tapoja päästä ulos kaupungista.
		+
		+	Suuntaimme yliopistolle katslemaan heidän opiskelijatietojaan. Haimme vielä kahdeksan vartijaa vartioimaan kuolleiden opiskelijoiden ovia. Kolme asui opiskelijoiden asuntolassa, ja loput viisi asuivat vuokralla eri puolilla haltiakortteleita.
		+
		+	Aloitimme asuntolasta jossa oli kolme asuntoa. Ensimäisessä ovessa ei näyttänyt olevan maagisia riimuja. Käskin kuitenin vartijat evakuoimaan naapurit, siltä varalta että ovi räjähtäisi naamallemme. Onnistuin kuitenkin väistämään naamalleni lentävää ovea. Oven takana ei ollutkaan ansaa vain hämmentynyt kämppäkaveri. Koetimme hieman jakaa tehtäviä, Zargonthrax ei ollut kovinkaan vakuuttava poliisi joten aloin itse haastattelemaan kämppäkaveria.
		+
		+	Epilymme ovi oli myös lukossa ja kämppäkaverilla oli kiirus luennolle. Päästimme hänet menemään, kunhan Halfar oli varmistunut kämppäkaverin henkilöllisyydestä. Aloin tiirikoimaan epäillyn ovea mutta sain vaan luko rikki. Tämän jälkeen BatRoth huusi "Tee tilaa!" ja käytti kääpiötiirikkaa ovan avaamiseksi.
		+
		+	Katselimme hetkisen aikaa hajonnutta ovea ja marssimme sisään sotkuiseen läävään. Koetimme hieman penkoa paikkoja mutta enne löytäneet muuta kuin yhden loitsukirjan, jonka VonKin takavarikoi todisteeksi.
		+
		+	Menimme seuraavalle ovelle josa juuri herännyt haltianuori katsoi meitä ja huusi "Kytät!". Aloimme hieman kuulustelemaan haltiaa, hänkään ei ollut nähnyt kämppäkaveriaan joka oli epäiltymme. Kämppäkaverimme luikki asuntoonsa ja kysyimme mukanamme olleelta vartijalta jaksoiko hän ratsata nuorta mutta hän ei jaksanut joten annoimme hänen olla.
		+
		+	Tämä oli siisti kämppä. Emme löytäneet mitään epäilyttävää, saattoi joap olla että joku oli putsannut kämpän tarkoituksella. Jatkoimme tutkimuksiamme ja lopulta käsissämme oli nippu kirjeitä, jotka joku oli jättänyt poltettavien pinoon mutta hänen tuluksensa olivat hävinneet. Kirjeessä kerrottiin että jokin X niminen henkilö oli suunitellut rituaalin joka oli tapahtunut suden hetkellä. Kirje oli osoitettu Filma Selanille, joka oli yksi kuolleista epäillyistämme.
		+
		+	Kirjeessä mainittiin että "Valmistelkaa veljemme" ja kavereitteni yliopistolla saama kadonneiden opiskelijoiden listassa ei ollut tappamiemme tyyppien nimiä, olivat uhrit muita haltioita.
		+
		+	Menimme yliopistolle juttelemaan mukavia opiskelijoiden ja professoreiden kanssa. Mitä ja BatRoth menimme juttelemaan opiskelijoiden kanssa, tunsin muutamia mukavia jamppoja joiden kanssa oli ollut aiemmin juomassa. Kävelimme yliopiston vieressä olevalle yliopistopuulle. "Mitä, ootsä kyttä" järjestösihteeri Orana ihmetteli. Vakuttelin heille että en kuitenkaan ollut huumepoliisista. He kaivoivat kirjat esiin ja aloimme vertailemaan nimiä.
		+
		+	Hetkisen tutkailun jälkeen saimme selville että epäiltymme olivat pyörinneet samoissa piireissä, tarkennin taikatutkimuksen laitoksen Arkanistisen runouden tutkijoiden järjestössä. Koska järjestön säännöissä ei mainittu juhlintaa ja alkoholin nauttimista, vaikuttivat he erittäin epäilyttäviltä. Otimme nimet ylös ja päätimme pidättää koko konkkaronkan.
		+
		+	Menimme pääoville odottelemaan ystäviämme. He olivat löytäneet professorin joka oli kadonnut hieman ennen kuin meidän kimppuumme käytiin. Menimme hakemaan läjän vartijoita jotta saisimme kaikki opiskelijat kerralla samalla kun me menimme hakemaan professoria.
		+
		+	Päätimme että olisi parasta iskeä samaan aikaan, VonKin osasi ehdottaa sopivia loitsuja joilla saisimme kaikki opiskelijat kiinni samaan aikaan etteivät ne saa varoiteltua toisiaan. Me taas lähtisimme hakemaan professori daHeldaa koska olimme keskovertovartijaa pätevämpiä.
		+
		+	Saavuimme daHeldan talolle. VonKin meni naapuritalolle hakemaan itselleen ampumapaikkaa samalla kun me muut hipsimme talon ympärille. Koetin saada ovea auki samalla kun hakkasin ovea ja huusin että "Avatkaa täällä on kaupunginvartiosto" mutta koska kukaan ei tullut avaamaan BatRoth tarjosi ovelle saapastaan.
		+
		+	Syöksyimme aulaan jossa oli vaatekaappeja ja naulakoita. Valoja ei ollut joten oletettavasti asukas ei ollut kotona viimeisen tunnin aikana. BatRoth ja Halfar hoitivat alakerran samalla kun minä ja Zargonthrax syöksyimme yläkertaan. Vierashuone ja vaatehuone olivat tyhjillään samoin kuin isännän makuuhuone. Alakerrassakaan ei näyttänyt olevan ketään. Zargonthrax ei pystynyt havaitsemaan muuta kuin meidän ajatuksemme.
		+
		+	Lähdimme tutkimaan paikkoja, nähtävästi kukaan ei ole ollut täällä aamun jälkeen. Aloimme penkomaan kämppää läpikotaisin. Penkoessani laatikoita huomasin että joitain tavaroita oli otettu, mahdollisesti kiireessä, pöydältä. BatRoth kutsui meidät kirjastoon, joka oli hänen mielestään väärässä paikassa. Muuta kirjat olivat käsitelleet magiaa, joten oletettavasti professorimme oli koettanut kätkeä sen tiedon mitkä kirjat hän oli ottanut mukaansa.
		+
		+	BatRoth löysi lattialta kaupungin kartan johon oli piiretty maagisia symbooleita ympyrän muotoon, samoihin paikkoihin mistä olimme löytäneet rituaalipaikkoja. Yksi maagisista paikoista oli yliopiston päältä ja minusta vaikutti siltä että se oli rituaalin lauakaisin joka oli yliopiston päärakennuksessa.
		+
		+	Pikkuhiljaa aloimme saamaan viestejä siitä että etsimiämme opiskelijoita ei löytynyt. Lähdimme juoksujalkaa kohti yliopiston päärakennusta. Matkalla nappasimme muutaman vartijan mukaamme. Koetin hieman tiirikoida ovia auki mutta sain vain naamalleni salaman.
		+
		+	Seuraavaksi VonKin koetti avata ovea tulikepillään. Muutaman laukauksen jälkeen ovessa oli muutama reikä mutta se oli edelleen kiinni. Ovessa oli pieni reikä josta näin läpi. Muistelin Pastori Prielein opit ja tahdoin itseni toiselle puolelle ovea.
		+
		+	Tältäkään puolelta ovea ei saanut auki joten sanoin että menen edeltä tiedustelemaan. Vähän ajan kuluttua kuulin takaani räsähdyksen, oletettavasti ratsuväki oli matkalla luokseni, ainakin takaani kuuluva kääpiöpannssarin kolina kertoi minulle niin. Hiippailin toimistolle ja aloin tiirikoimaan mutta en ehtinyt saamaan sitä auki ennen kuin BatRoth tuli saapastamaan ovea. Toimisto oli siisti ja tyhjä.
		+
		+	Vartija tutkivat muita paikkoja samalla kun meidän seurueemme lähti katolle katsomaan vanhaa rituaaliuhripaikkaa. BatRoth ja Halfar olivat ensimmäisenä ylhäällä ja syöksyivät katolle ennen kuin ehdin paikalle VonKinin kanssa. Juuri kun pääsimme katolle BatRoth sekä Halfar palasivat katolta, he eivät löytäneet muuta kuin linnunpaskaa. VonKin loikkasi kyllästyneenä porraskuiluun, hänellä tosin oli featherfall loitsu.
		+
		+	Lähdimme marssimaan alaspäin, alhaalta kuulimme että VonKin huusi että kellarista kuului ääniä joten laitoimme hieman lisää vauhtia jalkoihin.
		+
		+	Koetimme etsiä ovea kellariin, BatRoth otti kärkipisteen, muuta seurasimme perässä turvavälien kanssa. Joku julisti edessämme tuhoa ja kuolemaa mädännäisyyden voimille. Saavuimme valtavaan saliin jossa oli keskellä syvennys. "Älkää turhaan piilotellut vaan tulkaa rehdisti esiin!" ääni julisti. Ja lähdimme kävelemään huoneeseen. Itse halasin naamalleni pilarin juurelle ja oksensin aamupäiväkonjakkini siihen.
		+
		+	Huoneessa oli maahan piirretty taikakehä jonka keskellä seisoi suurta mustaa kuulaa käsisiiään pitävä hahmo jota ympäröi kolmisenkymmentä muuta hahmoa. Keskellä oleva hahmo kääntyi ja tunnistimme hänet daHeldaniksi. "Mulla on krapula ja minua vituttaa, antautukaa nyt niin ei tarvitse tapella!" Tämä ei tehnyt vaikutusta ja daHelda uhkasi syödä maksani, tämä varmaan tarkoitti että hän antoi suostumuksensa sille että ampuisin häntä nuolella polveen.
		+
		+	Yhtäkkiä mustasta pallosta iski sokaiseva valo ja kuopasta alkoi kuulumaan tuskanhuutoja. Valo hävisi ja kultistien tilalla oli hyllyviä mustia kauhistuksia jotka örisivät vihaansa kaikkea olemassaolevaa kohtaan. Tosin valtaosa kultisteista oli elävältä muumioituneita ruumiita joista valui valkoisia seitinkappaleita.
		+
		+	Vartijat aloittivat panikoimalla, ihan ymmärrettävää tässä tilanteessa. KEskellä oleva massa alkoi valumaan meitä kohden veren ja visvavanojen saattelemana. Koska daHelda oli vielä pystyssä ammuin häntä polvitaipeeseen ja vetäydyin kohti oviaukkoa. Zargonthraxin maagiset voimat karsivat muutaman kävelevän ruumiin joukosta ja Halfarin ukkonen hoiteli muutaman lisää.
		+
		+	daHelda elehti maagisesti ja meitä kohden lensi vuoren verran terästä. VArtijat aloittivat taktisen käpälämäki manööverin demonien ja teräsvuoren tieltä. Muutama vartija jäivät demoniläjien alle ja huusivat tuskissaan.
		+
		+	Ammuin yhden silmän irti yhdeltä hyllyvältä oliolta ja siirryin käytävään VonKinin kanssa puolustuslinjaan. Teräsvuori marssi kohti käytävää jota yritimme puolustaa tuijottaen meitä keltaisilla silmillään. VonKin koetti ampua sitä muttei hänen varsijousensa purrut mokomaan olioon. Se saapui eteemme, se näytti kuusijalkaiselta 7 metriä pitkän ja kolme metriä korkealta oliolta.
		+
		+	VonKin irottautui ja tarjosi oliolle tulimagiaa naamaan. Itse vaihdoin jouseni kilpeen sekä säilään ja vetäydyin VonKinin tasalle. Olio sylki päällemme pilven jotain kaasua. Kehomme alkoivat jumiutumaan ja jalakmme alkoivat muuttumaan kiveksi. Olio iski minua raajallaan ja repi isot haavat rintaani. Kostin tämän oliolle säilälläni, tosin se oli minua isompi mutta ainakin en ollut enää kivettymässä.
		+
		+	Koska siitä tuli plajon verta tajusin olion olevan hengissä ja siihen saattaisi pystyä vaikuttamaan magialla. Olio ei jäänyt riehumaan kanssamme vaan se syöksyi ohitsemme, matkala se silpaisi minua mutta onnistuin hieman väistämään sitä.
		+
		+	VonKin oli edelleen jähmettymässä, mutta sai viime voimillaan osoitettua selkänsä taakse ja ammuttua oliota selkään. Itse koetin käskyttää oliota mutta sen mieli oli liian vahva loitsulleni. Seurasin oliota sortuneelle portaikolle, josta olio oli mennyt ylöspäin rikkoen paikkoja matkallaan.
		+
		+	Olio oli juossut aula läpi, ovista läpi ja pihalle. Muutama vartija oli teurastettu pihalle. Olion jälkiä oli suhteellisen helppo seurata. Se oli ollut matkalla länsiporttia kohden kovinta mahdollista vauhtia, me tulimme perässä. Lopulta saavutimme sen länsiportilla. Vartijat katselivat porttia kohti rynnistävää oliota kauhuissaan. Zargonthraxin sormista iskivät siniset valot jotka sulattivat olion panssaria jonkin verran.
		+
		+	Ammuin itsekkin yhden nuolen pystyyn olion selkään. Halfar iski ukkosta, varsin voimakkaasti, oion selkään. Panssarilevyt lensivät ja aukosta pursusi ulos siniharmaata massaa joka muodosti iljettäviä kasvaimia. Zargonthraxin loitsun jäljiltä olio oli jo sen verran huonossa joten koetin laulaa sille tuutulauluja mutta se ei vaikuttanut siihen.
		+
		+	Halfar viimeisteli olion miekallaan. Se vaikutti varsin kuolleelta. Zargonthrax tökki oliota, mutta hän osasi vain sanoa että tälläisiä olioita ei ollut olemassa. Istukslimme siinä kadunvarressa huilaamassa kun panssarin sisältä kuului pyörivää ääntä ja olion sisältä vieri musta kuula joka daHelfalla oli käsissään ennen olion ilmestymistä.


	[[Category:Pelaajahahmot]]		[[Category:Pelaajahahmot]]

@@ Rivi 400: / Rivi 400: @@
 Seuraavaksi menimme talleille, siellä oli outoja olioita ja yksi puolituinen. Ilmeisestikkin puolituinen oli Tiistai, näemmä elukoita käytettiin elukoiden hoitamiseen, sinänsä sopivaa. Kipusin hevosen selkään ja havaitsin että sillä oli helpompi ratsastaa kun puolituisella.
-== Ruohomeren aavoilla alloilla ==
+== Kukkia, sieniä ja vihaisia villi-ihmisiä ==
 Seuraavana aamuna keräsimme kamamme, jätimme hyvästit majatalonpitäjälle ja kävimme noutamassa hevosemme. Päätimme että esiintyisimme matkustavana seppänä, sekä hänen vartijoinaan. Tätä varten hankimme läjän metallia josta Batroth pystyi tekemään mitä ikinä ihmiset halusivat.
@@ Rivi 452: / Rivi 452: @@
 Menin sitomaan nukuttamiani kääpiöitä. Batroth kävi hakemassa vihamielisten kääpiöiden johtajan miekan, muttei kyennyt koskemaan siihen. Teimme pienen inventaarion, meillä oli yksi hevonen ja kaatuneet kärryt, pian tänne saapuisi joukko vihaisia ihmisiä selvittämään mitä heidän vaimoilleen ja lapsilleen oli tapahtunut.
 Koetin hieman selvitellä kääpiöiltä mitä oli tapahtunut, mutta pian VonKin varoitti meitä, noin 40 sohtua näkyi horisontissa. Otin hesvosen alleni ja lähdin pakosuuntaan hitaampaa käyntiä, ja kun havaitsin että kaverini olivat tulossa perässäni annoin hevoselle hieman vauhtia ja karautin pimeään yöhön.
 == Tulen pyramidi ==